Aikasmoinen hetki oli tuol louhoksen pohjalla perjantaina. Mietittiin viikkoja aiemmin paikkaa louhoksella, Jani näytti louhoksen pohjaa ja pari tuntia sen jälkeen seinämä romahti alas, meni mietintään paikka, mutta lopulta edellispvänä sateessa kävimme tuolla ja sehän se paikka oli, pisarat kauniisti pomppi matalassa vedessä, jylhät seinämät loi upean tunnelman, luonnonvoima, lohkareet jotka olivat tippuneet, vielä paikallaan. Se oli siinä.
Ennen vihkimistä Jani oli käyny tekemässä alttarin ja polun, ihana!! Sain ihastella paikan kauneutta kävellessäni iskän käsikynkässä paikalle. Aurinko tuli pilvien takaa luoksemme, sininen taivas, peilikuva veden pinnassa.
Lapset sai vihkimisen lopuksi omat sormukset, pappi sai kävellä vetten päällä.
Huikee hetki. Janin rakastava katse syvälle silmiin monen monta kertaa, hymy.
Muutama rakas läheinen todistamassa ikimuistoista hetkeä. Kaikki meni niin paremmin kuin olis osannu edes odottaa. Kiitos <3
