.....

Tyhjä olo. Aina ei jaksa keksiä positiivisia asioita,haluaa rypeä surussa. Ei usko todeks, ei kai,kun muuta ei osannu ajatellakaan. Elämä ei mee niinkuin on suunnitellu,vaik ehkä pohjimmiltaan, monet asiat täytyy kuitenkin kokea vaikeammin kun olis kuvitellu. Täytyy jotenkin järjestellä koko pää uusiks, jäsennellä asiat uusille paikoilleen. Pettymys on nyt kova, mutta mahdollisuudet tulevaisuudessa hyvät. Asioilla on joku tarkoituksensa,ehkä se selviää joskus, näin helpottaa ajatella nyt. Silti olo on ku juna olis ajanu päältä. Odotan että aika kuluu,mutta silti illat ja yöt pelottaa, kyl tää pian helpottaa. Miten otankin tän niin raskaasti,en osannu tällaista ajatellakaa, ennakkotieto olisi voinut valmistaa. Mietin kokoajan miten paljon kaikkea raskaampaa ihmiset joutuu jatkuvasti kokemaan, koetellaan ja miten ihmeessä he jaksaa? Elämäni tärkein tarkoitus sai vain kolhun, jatkan uudella asenteella kohti tulevaa positiivisin mielin. Nautin siitä mitä jo on. S