Ladul tuli vaa 4 hiihtäjää vastaan ku tarpeeks myöhää meni, en kehtaa päiväl hiihtääkään. Mut hei pääsin ylämäkii jo vähä liuttamal ettei iha kävelyks menny! Vauhti oli tosi hurja, kolmasosa siitä mitä huiput, mut kovasti koitan rauhas mennä ettei iha hengästyis. Vapaa tyyli se vaa puuskututtaa mut kyl sitä on ihan ittensä pahin kilpailija, saan itestäni irti parhaiten yksin. Porukas oon aina vika ja en jotenki ees jaksa yrittää, on si kyse pyöräilyst, juoksust tai hiihdost, myös supeilust, kilpailuviettii ei oo, mut itteensä vastaa on kiva taistella, sisua löytyy yksin keskel luontoo. Ei muuten oo ku pertsin monotki, mut josko alest si näihi suksii nilkkaa tukevat monot.
Lunta tuprutti runsaasti ja alamäeski sai lykkii et eteepäi kulki, sitä mietti päässää Kitin vuosia sitten antamii neuvoi, tasatyöntöö, vuorotyöntöö ja se perus rento tyyli, ny oon hukannu nää nimetki päästäni.. kyynärpäät lähel vartaloo ja si vaa luistellen etiäpäi. Tää tais olla ny viides kerta tänä talvena, iha ok meni ja posket oli kauniin punaiset. 10km, jyrkkii mäkii, huh ja 1h. Josko kevyemmäl kelil ennättäis alle tunnin tuon ja vesipullo olis kiva olla mukana, ny joutu lumel kostuttaa kieltä.
Hauskaa hommaa, toivottavasti sain energiat tuhlattuu ja sais nukuttuu, huonoi öitä takana. Unelmana 8h unet edes vaa paril heräämisel, mieluite nolla.
