Olin siis eilen Linon kans mökillä Lylyssä, lähdettiin kotoa puolilta päivää pitkän aamiaisen jälkeen ja ehdittiin kuitenkin viel valoisaan aikaan ulkoileen siellä. Sisko oli siel kans ja lähdettiin lenkille, sil oli ajatus mennä kyläkaupalle mehulle, johon 5km ja sit takas, me Linon kaa satettiin vaan kilsa sinne ja takas, kun poika nukku vaunuissaan terassilla ja mummu ja vaari ikkunan takana vahtimassa, päätin itekin pistää lenkkarit jalkaan, mitkä oli jostain syystä sattumalta siskon autossa.
Otin Masi-koiran mukaan ja vitsit mikä autuus yksin ja kevyillä kengillä juoksemassa.. no en mä jaksanu kauheesti juosta, ylämäet pitkää kävelyaskelta ja alamäet ja tasaset hölkkää. Olin laskenut että jos lähden tiettynä kellon aikana niin törmään siskon 2.5km kohdalla ja sit juostaan yhdes takas, mut mä olin jo 3,5km kohdalla ja ei näkyny, lähdin sitten takasin päin kun sain soitonkin että Limppari jo mökillä herännyt uniltaan.
Kävelin reippaasti ylämäet ja nyt paluumatkalla annoin askeleen rullata nopiaan alamäissä ja kun mökille oli matkaa enään pari kilsaa kuulin huutelua takanapäin, jee sisko löyty! Olin päässäni jo miettiny et mihin se on kadonnu ku arvioitiin matka-ajat jo ennen sen lähtöä. Ennalta suunniteltu mehuaika 20min olikin venynyt kyläkauppiaiden synttärijuhlien toimesta, siel oli ollu kakkukahveet ja joka ikinen kylän heppu juhlimassa. Kyseessä siis Merosen kyläkauppa/baari Lylyn keskustassa. Hauskaa! Ja multa jäi pippalot väliin.. se on elämys käydä siinä kaupassa ja nähdä ihmisiä jotka on asunu siel aina, näkee elämän todellisen merkityksen ja onnellisuuden.
Mökillä meni sähköt illalla ja Lino ihan paniikissa kun en meinannu heti löytää sitä syliin, niin säkkipimeää oli. Hetkeä myöhemmin oli tunnelmaa kerrakseen, sisustin kynttilöillä asetelmia esimerkiks takan reunalla olevan vanhan rautasen silitysraudan kera. Vaari luki otsalampulla lehteä, lehden lukua kun mikään ei estä.
Mä nautin. Toivoin viel et kannettavasta olis loppunu virta, jotta siskokin pääsis nauttimaan aidosta tunnelmasta ja hetkestä ilman ympäristön rasitetta, niin siinä kävikin. Rupesimme tekemään lähtöä Linon kanssa kuitenkin kotia päin, helpompi nukkua sen kans kotona kun saadaan nukkua aamulla pitkään rauhassa.
Pakettiauto ei päässyt pienenpientä mäkeä ylös pihasta ja valui ojaan, aura kun ajaa tien väärään kohtaan ja sit reuna pettää ja osasin sitä varoakin, mut vauhtia ei ollu tarpeeks, siinä me kaivettiin autoa melko kauankin kun kapea tie ja aina joku rengas hangessa. Kovan vauhdin ottamana pääsin kuin pääsinkin tän pienen nyppylän yli ja jatkamaan turvallisesti matkaa. Tää tapahtuu aina kun talvella menee paketilla mökille, seuraaval kertaa pitää olla kivilava perässä että auto vakaampi.
Lino nukku automatkan, joten uni tuli vasta 23.30, mut ei se mitään, mä luin yhteishyvälehteä, missä oli tällä kertaa erinomaisia juttuja ja toivoin että Lino pärjää yön, sillä maito oli loppu ja en sitä jaksanu lähteä hakeen kaupasta enään.
Ja yö oli paras ikinä, niinkun jo tuol aiemmin kirjoitinkin, heräs kolmelta ilman itkua ja sanoin että pieni rakas, maito on nyt loppu, yritä nukkua vaan ja otin viereeni, siinä me nukuttiin kovan tuulen aiheuttamista kolinoista huolimatta ysiin asti ku tukit.
Mulla olis niin paljon viel asiaa, mutta nyt lähden hakemaan Linoa, mummilta tuli just viesti että poika herännyt.
Sini
Otin Masi-koiran mukaan ja vitsit mikä autuus yksin ja kevyillä kengillä juoksemassa.. no en mä jaksanu kauheesti juosta, ylämäet pitkää kävelyaskelta ja alamäet ja tasaset hölkkää. Olin laskenut että jos lähden tiettynä kellon aikana niin törmään siskon 2.5km kohdalla ja sit juostaan yhdes takas, mut mä olin jo 3,5km kohdalla ja ei näkyny, lähdin sitten takasin päin kun sain soitonkin että Limppari jo mökillä herännyt uniltaan.
Kävelin reippaasti ylämäet ja nyt paluumatkalla annoin askeleen rullata nopiaan alamäissä ja kun mökille oli matkaa enään pari kilsaa kuulin huutelua takanapäin, jee sisko löyty! Olin päässäni jo miettiny et mihin se on kadonnu ku arvioitiin matka-ajat jo ennen sen lähtöä. Ennalta suunniteltu mehuaika 20min olikin venynyt kyläkauppiaiden synttärijuhlien toimesta, siel oli ollu kakkukahveet ja joka ikinen kylän heppu juhlimassa. Kyseessä siis Merosen kyläkauppa/baari Lylyn keskustassa. Hauskaa! Ja multa jäi pippalot väliin.. se on elämys käydä siinä kaupassa ja nähdä ihmisiä jotka on asunu siel aina, näkee elämän todellisen merkityksen ja onnellisuuden.
Mökillä meni sähköt illalla ja Lino ihan paniikissa kun en meinannu heti löytää sitä syliin, niin säkkipimeää oli. Hetkeä myöhemmin oli tunnelmaa kerrakseen, sisustin kynttilöillä asetelmia esimerkiks takan reunalla olevan vanhan rautasen silitysraudan kera. Vaari luki otsalampulla lehteä, lehden lukua kun mikään ei estä.
Mä nautin. Toivoin viel et kannettavasta olis loppunu virta, jotta siskokin pääsis nauttimaan aidosta tunnelmasta ja hetkestä ilman ympäristön rasitetta, niin siinä kävikin. Rupesimme tekemään lähtöä Linon kanssa kuitenkin kotia päin, helpompi nukkua sen kans kotona kun saadaan nukkua aamulla pitkään rauhassa.
Pakettiauto ei päässyt pienenpientä mäkeä ylös pihasta ja valui ojaan, aura kun ajaa tien väärään kohtaan ja sit reuna pettää ja osasin sitä varoakin, mut vauhtia ei ollu tarpeeks, siinä me kaivettiin autoa melko kauankin kun kapea tie ja aina joku rengas hangessa. Kovan vauhdin ottamana pääsin kuin pääsinkin tän pienen nyppylän yli ja jatkamaan turvallisesti matkaa. Tää tapahtuu aina kun talvella menee paketilla mökille, seuraaval kertaa pitää olla kivilava perässä että auto vakaampi.
Lino nukku automatkan, joten uni tuli vasta 23.30, mut ei se mitään, mä luin yhteishyvälehteä, missä oli tällä kertaa erinomaisia juttuja ja toivoin että Lino pärjää yön, sillä maito oli loppu ja en sitä jaksanu lähteä hakeen kaupasta enään.
Ja yö oli paras ikinä, niinkun jo tuol aiemmin kirjoitinkin, heräs kolmelta ilman itkua ja sanoin että pieni rakas, maito on nyt loppu, yritä nukkua vaan ja otin viereeni, siinä me nukuttiin kovan tuulen aiheuttamista kolinoista huolimatta ysiin asti ku tukit.
Mulla olis niin paljon viel asiaa, mutta nyt lähden hakemaan Linoa, mummilta tuli just viesti että poika herännyt.
Sini
