17.12.2010

viikko jouluaattoon

Heip!

Mä siis luen tääl Antti Heikkilän kirjaa, (huomio edellinen teksti) tai rupeen aina lukeen kun istun Linon sängyn vierellä ja nyt viel haluun kirjottaa tännekin, tää niin paljon helpompaa koneella kun näpytellä tekstaria sit yöl tänne.

Mulla kiva perjantai takana, kotipäivä jälleen, toinen jo tällä viikolla. Lino nukku niin hyvin viimeyönä, heräs vaan muutaman kerran ja nukahti melko pian takas ja aamulla nukuttiin kun pienet porsaat vieri vieren puol kymppiin! Sit mentiin puuroa keitteleen ja soitettiin kummityttö äitinsä kera meille leikkiin ja nehän tuli ja hups pari tuntia vierähti nopeaan. Lino odotti tääl tyttökaveria nakupellenä, se niin tykkää olla alasti, pidetään siis kyllä vaatteita päällä, mut ei ehditty viel pukee :)

Lino otti pienet päivänokoset ja mä menin vartoon koirien kans ulos mummua, joka tuli kaks isoa kassia täynnä meidän lakanoita ja niin ihanasti mankeloituna ja sit ku Lino nukku niin kysy että olisko jotain silitettävää ja sitähän on mun tän viikon pyykkikorientyhjennysoperaation jälkeen. Siinä sain siivottua ite pari kaappia samalla ja sitten Lino jo heräskin ja ruvettiin kokkaan. Mummulla tietty omat tavat kaikessa mahdollisessa ja jakaa niitä auliisti että hän tekis tuon kyllä näin ja noin ja siinä sitten yrittää ottaa vastaan uutta tietoa, hyväähän mummu tarkoittaa ja paljon olen oppinut varsinkin ruoan laitosta, missä oon kyl edelleen tosi käsi sen mielestä :) Mummu toi tullessaan Linolle ja mulle perunaa ja porkkanaa ja mä sit vaan paistoin kanat ja ruoka oli valmis.

Leikittiin ja juotiin kahveet ja sit puin ja laitoin Linon kantoreppuun ja lähdettiin saattaan muoria kotiin, koirat tietty mukana ja Topilla oli päällään meidän serkuilta saama Lilli-koiran vanha musta-ruskea villapaita, johon Lilli on kyl mahtunu sillon ku on ollu tosi tosi pieni. Moikattiin Vaaria ja kipaistiin takas kotiin odotteleen iskää kotio.

Olin varannu itelleni illaks jumppaan menon ja ihan mahtavaa olikin, juoksin matolla reippaasti 15min ja sit Even vetämä Zumba-tunti, se kyl niin mahtavaa, mun lantio jo vähän rennompi ja sit haastava se tunti ku koreografiaa biiseis, tekee tunnista mielenkiintoisen ku saa onnistumisen tunteita.

Esa ja Lino oli sen aikaa meidän kavereil tsekkaan meininkiä, heitti mut ja Linon kotiin ja lähti vuorostaan paluasemalle uuden harrastuksensa pariin, jääauto ja piikkirenkaat :)

Iltapalaa syödessä muistin antaa Linolle käteen mun äitiltä löytämäni käyrän lusikan, mikä mul ollu pienenä ja vitist Lino söi ekaa kertaa iltapuuronsa ihan itte!!! Oli niin onnessaan kun lusikka käänty niin hyvin sen suuhun :)  Nukahti kymmeneltä ja mä nautin täs parhaillaan lasin viiniä, rauhotun ja menen pian nukkuun.

Tarkka selostus mun päivästä oli tää, pieniä arjen asioita vaan nää, kiva että niistäkin muisto jää.

Sini