Kun juuri äsken kävin pesemässä tukkani, niin tulipahan mieleen napata kuvat mun pesuaineista. Palashampoot ei kaikille tuttuja vaikka niitä iankaiken ollut, varsinkin hiustenhoidossa kuulee harvemmin käytettävän.
Pesen tukkaani useimmiten juuri tuolla vihertävällä saippualla, tänään pesin uusimmalla palalla, punainen, tuoksuu rosmariinille, siinä karpaloa, oliiviöljyä jne..en mä edes tiä mut täysin luonnonmukaisia ja kotimaisia nuo kaik on ja pienyrittäjien valmistamia. Tää punertava pala oli ainut ostos koko Habitare messuilla, hei miettikää nyt, todellakin ainut. Hinta 10€ ja uskon sen kestävän käytössä vuoden verran. Tuo vihertävä pienempi kestäny puolvuotta ja usein myös Esalla käytössä.
Miks näitä käytetään, niin siis ettei päänahka oo kestänyt enää vuosiin perus shampoita ja ei tuntunut löytyvän mitään kunnes joskus aikoinaan löytyi se savishampoo, en nyt muista merkkiä.. Sante se on, eipä paljon muita ollut myynnissä tääl Orivedellä. Selkee ero oli kun jätti kemikaalit päästä pois, oli mul myrkytön hiuslakkakin, tosin siitä muistikuvat että aika yhtä tyhjän kans mut shampoihin jäin koukkuun j tavallisia tai muita kun luonnonmukaisia ei oo halunnu enää hiuspohjaan laittamaan. Espekin lämmenny noille paloille pikkuhiljaa, sil paksu ja nyt pitkä tukka niin hiuspohja oireilee, nää rauhoittaa. Kehäkukkavoide ja nokkosvesi tai tee ym.. rauhoittavat kutisevaa päänahkaa, unohtamatta kookosöljyä.
Ihana elämys on myös ruusukookossaippua, ostin sen paikalliselta luontaistuotekauppiaalta, usein käytän juuri sitä kokovartalolle ja sheivaukseen sen upean tuoksun vuoksi. Käsien pesuun on tarjolla pumppupullossa kookossaippuaa ja palana laventelikookosta, huikeita tuoksuja tarjoaa kumpainenkin.
Ihastuin paloihin viis/kuus vuotta sitten kun naapurikylän tytöt perustivat Vestas saippuafirman ja tuotteita oli myynnissä Wanhalla Meijerillä. Harmittavan harva kuitenkin ymmärtää näiden hoitavien palojen päälle tai no nykyään kyllä vuosi vuodelta enemmän ja kuin helppo niitä olisi tehdä itsekin.
Paloja on moneen käyttöön kun täs rupeaa aatteleen. On sappipalasaippua tahroille, lähtee lähes mikä tahansa kun het käy palaa tahralle hieroen, on mäntysuopapala, vai miksikä sitä sanotaan, tulee käytettyä kaikkeen kodin puhdistamiseen ja tekstiileille, siis huonekalut ja matot.
Löysin kirpparilta aikoinaan nuo apteekkarin lasipurnukat ja niissä suolaa, toises hienoo hampaiden harjaukseen ja toises rakeita imeskelyyn tai kylpyveen joukkoon. Laitetaan aina ripaus merisuolaa kylpyyn kera öljyn, iho rakastaa.
Tuo taideteos, mikä ystäväni kädenjälkeä, ilahduttaa joka päivä tässä yhdessä käytetyimmästä tilasta talossamme. Vessas, tuos pienes kopissa tulee minuutteja kulutettua yllättävän paljon. Hampaiden harjaus+lankaus, kasvopesu, meikkaus, hiusten harjaus, lasten asiat omien lisäks. Meil ovi aina avoinna, viel ei Lenni päästä äitee yksinään ovien taa.
Pari muutakin kuvaa tuli napattua, niistä lisää vaik hu.
S
Pesen tukkaani useimmiten juuri tuolla vihertävällä saippualla, tänään pesin uusimmalla palalla, punainen, tuoksuu rosmariinille, siinä karpaloa, oliiviöljyä jne..en mä edes tiä mut täysin luonnonmukaisia ja kotimaisia nuo kaik on ja pienyrittäjien valmistamia. Tää punertava pala oli ainut ostos koko Habitare messuilla, hei miettikää nyt, todellakin ainut. Hinta 10€ ja uskon sen kestävän käytössä vuoden verran. Tuo vihertävä pienempi kestäny puolvuotta ja usein myös Esalla käytössä.
Miks näitä käytetään, niin siis ettei päänahka oo kestänyt enää vuosiin perus shampoita ja ei tuntunut löytyvän mitään kunnes joskus aikoinaan löytyi se savishampoo, en nyt muista merkkiä.. Sante se on, eipä paljon muita ollut myynnissä tääl Orivedellä. Selkee ero oli kun jätti kemikaalit päästä pois, oli mul myrkytön hiuslakkakin, tosin siitä muistikuvat että aika yhtä tyhjän kans mut shampoihin jäin koukkuun j tavallisia tai muita kun luonnonmukaisia ei oo halunnu enää hiuspohjaan laittamaan. Espekin lämmenny noille paloille pikkuhiljaa, sil paksu ja nyt pitkä tukka niin hiuspohja oireilee, nää rauhoittaa. Kehäkukkavoide ja nokkosvesi tai tee ym.. rauhoittavat kutisevaa päänahkaa, unohtamatta kookosöljyä.
Ihana elämys on myös ruusukookossaippua, ostin sen paikalliselta luontaistuotekauppiaalta, usein käytän juuri sitä kokovartalolle ja sheivaukseen sen upean tuoksun vuoksi. Käsien pesuun on tarjolla pumppupullossa kookossaippuaa ja palana laventelikookosta, huikeita tuoksuja tarjoaa kumpainenkin.
Ihastuin paloihin viis/kuus vuotta sitten kun naapurikylän tytöt perustivat Vestas saippuafirman ja tuotteita oli myynnissä Wanhalla Meijerillä. Harmittavan harva kuitenkin ymmärtää näiden hoitavien palojen päälle tai no nykyään kyllä vuosi vuodelta enemmän ja kuin helppo niitä olisi tehdä itsekin.
Paloja on moneen käyttöön kun täs rupeaa aatteleen. On sappipalasaippua tahroille, lähtee lähes mikä tahansa kun het käy palaa tahralle hieroen, on mäntysuopapala, vai miksikä sitä sanotaan, tulee käytettyä kaikkeen kodin puhdistamiseen ja tekstiileille, siis huonekalut ja matot.
Löysin kirpparilta aikoinaan nuo apteekkarin lasipurnukat ja niissä suolaa, toises hienoo hampaiden harjaukseen ja toises rakeita imeskelyyn tai kylpyveen joukkoon. Laitetaan aina ripaus merisuolaa kylpyyn kera öljyn, iho rakastaa.
Tuo taideteos, mikä ystäväni kädenjälkeä, ilahduttaa joka päivä tässä yhdessä käytetyimmästä tilasta talossamme. Vessas, tuos pienes kopissa tulee minuutteja kulutettua yllättävän paljon. Hampaiden harjaus+lankaus, kasvopesu, meikkaus, hiusten harjaus, lasten asiat omien lisäks. Meil ovi aina avoinna, viel ei Lenni päästä äitee yksinään ovien taa.
Pari muutakin kuvaa tuli napattua, niistä lisää vaik hu.
S
