20.9.2011

yökukkumista ja Carrie (vol 2)

Yö. Ihanaa aikaa. Ei väsytä lainkaan, rauhallisuus ympäröi, mikään asia ei ole välttämätön ja valvomisen vaikutuksetkin tuntuvat vasta päivien päässä. Hetki on siis parasta, ei huomisesta huolta ja tämäkin päivä jo pulkassa.

Yön ihannoinnit sikseen, päivä oli jälleen kerran mukava ja yllätyksiä täynnä, lähes suunnittelematon ja niin ne asiat vaan vievät mennessään tekien päivästä mielemkiintoisen.

Päivä oltiin kotona, poika ollu kuumeinen, öisin kipeys konkretisoituu kun kuume nousee ja päiväl rauhallisempi kun normaalisti, silti iloinen ja leikkiväinen. Tästä huolimatta lähdimme kolmen jälkeen tervehtimään ystäviämme, syyspäivänkahvituseen. Pienet tytöt olivat kasvaneet kumpainenkin, toisella niin suloiset saparot ja pienemmällä musta paksu tukka, nimensä saa lauantaina, jännittää.

Vielä pienemmän vauvan näin illalla, hassua ku just oot nähnyt ystävän raskaana ja sit muutaman päivän päästä kun nähdään niin on pikkunen jo ulkopuolella ja äitinsä niin pirteän näköinen. Kaunis näky päässäni tästä perheestä istumassa sohvalla. Olen heidän onnestaan niin tajuttoman onnellinen.

Yritän nyt nukkua, ei tartte miehenkään tos vieres kuunnella enää tätä näpyttelyä. Heippa ihana yö.
S