Ei väsytä. Tai kai se uni tulis ku uskaltais kokeilla. Oon lukenu kirjaa tunnin verran ainakin. Annen kirjaa Raja, Riikka Pulkkinen. Loistava kirja, jää ihan koukkuun, kolmannes jäljellä. Kertoo elämästä kiertelemättä, asioista joista ei puhuta, ajatuksia joihin voi samastua, tavallisia henkilöitä salaisuuksineen, heiltä kaikilta voi ottaa oppia. Kirja pistää ajattelemaan, ihan kun tuntisin henkilöt, toivon heille vain hyvää, toivottavasti kirja päättyy suht hyvin, muuten jää mun alitajuntaan aukko jota yritän täyttää, jotta kaikki päättyisi lopulta hyvin.
Oon kai melko huonos kunnos ku tänään tunnin kauppareissu vei jalat alta ja vaati kolmen tunnin levon ennenkuin pääsin Annen luo kaffelle. Siru oli tehny hyvää kakkua ja olin säästelly kahvin kolotusta sinne asti. Lino hääräs Annen kans ja pakkas käsilaukkua, laski annen rahoja ja maistoi salaa yhden puolukan, josta aiemmin oli kieltätyny vastaamalla "mustia".
Ennen Annelle lähtöä kävelin koirien kans Linoa ja mummia vastaan kun poika halus jäädä sinne päiväunille, sano meille heippa ja meni mummin makkariin, nyt oli nukuttu ja kotio päin tulossa. Käytiin onninpolulla kuusen juurella, siel oli omenoita ja iso hymynaama, oli lestikierroksen kävelytapahtuma, jota äitini oli järjestämässä opinnäytetyönään. 50 osallistujaa, mahtavaa.
Ihanaa oli kävellä lenkkarit jalassa kuusen luo ja takas (5min), sitä haaveilee edes vartin rivakasta lenkistä, vähän hengästyis ja tulis lämpö ja tekemisen ilo. Mä lepään nyt, toivottavasti vaan muutaman viikon, tilanteen mukaan. Tää melko pysäyttävää, mut tavoitteet on asetettu ja sinne mennään keinoin hyvänsä.
Anne on rapujuhlissa rapumekko päällä, vintagemekko. Tai nyt voivat olla jo jatkoilla, ei oo tullu raporttia muutamaan tuntiin. En oo kyl pyytänytkään. Viimeks tuli vastaukseks rapu mikä rapu.. tms. :)
Lino ollu levoton viimeöinä, sen vatsa pipi, yrittänyt kakata jo monta päivää, yskäkin on. Huomen toivottavasti onnistuu. Välil se lyö noin lukkoon, harvemmin nykyään lääkityksen ansiosta.
Jos olisin fiksu ja jaksaisin niin kävisin nyt lämmittämäs pojalle maitoa ja nukkus varmasti paremmin. Levottomuudet alkaa yleensä näihin aikoihin ja kokonaan on herännyt viiden-kuuden aikaan, käydään juomas lämmintä maitoa, Lino pyytää, äiti, syliin, peitto pois, ylös, keittiöön, häppää. Sit tulee mun viereen loppuyöks ja nukutaan ku pikkupossut kasiin asti. Näin on mennyt suurinpiirtein nyt muutama yö. Mut ehkä jatketaan samaan malliin, vaihe tää vaan, kestää kuitenkin vaan alle viikon, niinku vaiheet yleensä.
Nyt nukkuun, toivottavasti huomenna fyysisesti parempi päivä, henkisesti oon nyt vahva, ainakin tänään, eilen en.
Nyt kyseleen annen rapuraporttia..
S
Oon kai melko huonos kunnos ku tänään tunnin kauppareissu vei jalat alta ja vaati kolmen tunnin levon ennenkuin pääsin Annen luo kaffelle. Siru oli tehny hyvää kakkua ja olin säästelly kahvin kolotusta sinne asti. Lino hääräs Annen kans ja pakkas käsilaukkua, laski annen rahoja ja maistoi salaa yhden puolukan, josta aiemmin oli kieltätyny vastaamalla "mustia".
Ennen Annelle lähtöä kävelin koirien kans Linoa ja mummia vastaan kun poika halus jäädä sinne päiväunille, sano meille heippa ja meni mummin makkariin, nyt oli nukuttu ja kotio päin tulossa. Käytiin onninpolulla kuusen juurella, siel oli omenoita ja iso hymynaama, oli lestikierroksen kävelytapahtuma, jota äitini oli järjestämässä opinnäytetyönään. 50 osallistujaa, mahtavaa.
Ihanaa oli kävellä lenkkarit jalassa kuusen luo ja takas (5min), sitä haaveilee edes vartin rivakasta lenkistä, vähän hengästyis ja tulis lämpö ja tekemisen ilo. Mä lepään nyt, toivottavasti vaan muutaman viikon, tilanteen mukaan. Tää melko pysäyttävää, mut tavoitteet on asetettu ja sinne mennään keinoin hyvänsä.
Anne on rapujuhlissa rapumekko päällä, vintagemekko. Tai nyt voivat olla jo jatkoilla, ei oo tullu raporttia muutamaan tuntiin. En oo kyl pyytänytkään. Viimeks tuli vastaukseks rapu mikä rapu.. tms. :)
Lino ollu levoton viimeöinä, sen vatsa pipi, yrittänyt kakata jo monta päivää, yskäkin on. Huomen toivottavasti onnistuu. Välil se lyö noin lukkoon, harvemmin nykyään lääkityksen ansiosta.
Jos olisin fiksu ja jaksaisin niin kävisin nyt lämmittämäs pojalle maitoa ja nukkus varmasti paremmin. Levottomuudet alkaa yleensä näihin aikoihin ja kokonaan on herännyt viiden-kuuden aikaan, käydään juomas lämmintä maitoa, Lino pyytää, äiti, syliin, peitto pois, ylös, keittiöön, häppää. Sit tulee mun viereen loppuyöks ja nukutaan ku pikkupossut kasiin asti. Näin on mennyt suurinpiirtein nyt muutama yö. Mut ehkä jatketaan samaan malliin, vaihe tää vaan, kestää kuitenkin vaan alle viikon, niinku vaiheet yleensä.
Nyt nukkuun, toivottavasti huomenna fyysisesti parempi päivä, henkisesti oon nyt vahva, ainakin tänään, eilen en.
Nyt kyseleen annen rapuraporttia..
S
