Mutta hei tänään ollu ihana päivä! Tosin oli melkonen yö, varmaan kakskyt herätystä, seiskalta noustiin silti. Kauhee kun välillä nukahdan takas vaik Lenni jo hereil ja sit tulee tökkimään mua. Ei se yksistään kauas mee ja Lino on niin huippu vasikka et kertoo kokoajan et mitä Lenni duunailee.
Tänäänkin kummallinen tilanne kun puhuin muorin kaa puhelimes ja hain Lennin ulkoo sisälle ja kanniskelin sylissäni ja Lino ei ollu havannoinu tätä kai kun koko ajan siinä samal höpötin ja sit kun Lenni rupes itkeen siinä sisällä saarekkeen takana, meni Lino oikeen katsomaan ulos ikkunasta ensin ilmoitettuaan et pikkuveli itkee, äiti hae se ja sit kun ei ollutkaan vaunuissa ja toinen huolestu. Mun piti oikeen selittää et koska olin hakenu ja miten ihmees oli menny Linolta ohi.
Lenni osaa Rontti leikin, leikki jota menty tääl jo pari vuotta eli isi tai äiti on rontti joka hyppii kyykkyseltään tai konttaa ja ottaa pikkupoikia kii tai kurkkii nurkan takana ja yrittää kovasti ottaa kii välillä poikia kyljestä kutittaen. Lenni se ei tiedä et konttaisko vai käveliskö karkuun ja kikattaa ihan hulluna..kurkkii nurkan taa ja taas karkuun kiljuen suupielet korvissa.
Meil oli Lennin kaa pari tuntia ihan laatuaikaa kun isi oli reeneis ja Lino sen aikaa leikkiis hälytyksiä mummilla. Tehtiin sukkashow..eli puolenvuoden parittomat sukat etsivät toisiaan, kai niitä sata oli ja ainakin 30 parii on nyt onnellisesti toisissaan kii. Lenni se osas napata sukan ja kun huutelin et eipäs viedä niin kihertäen vei sukan vaan pois ja oikeen härnäs.. Levitteli sukkia ympäri kämppää ja haki aina lisää, oikein jekkuili. Ymmärtää jo niin ihmeen paljon kaikkee, niin ihmeellistä. Kyl on vauvamaisuus tipotiessään.
Niin ja Lenni söi lusikalla hienosti aamupuuroa, tänään meni monta kertaa peräkkäin suuhun lusikan kääntö ja sen jälkeen sit homma repeskin ja puuroo oli sen päässä ja pitkin pöytii ja lattioita mut siitä se lähtee! Linokin on ryhdistäytynyt ja syö lähes kaiken itse. Hoki viime syksyn et talvella minä rupeen syömään ihan itse. Jouluun mennessä ei menny kun ehkä kymmenen lusikallista mut nyt menee reippahasti enemmänkin..laskee samal ääneen ykstoista, kakstoista...kakskymmentä. Siihen asti osaa laskee ja sit loppuu.
Lähdettiin aamul koko revohka kylille, siis kaks poikaa rattais ja kaks koiraa. Kyl ihmisii huvitti meidän leveekuljetus.. Ja varsinkin kun villakoirien kera oltiin osuuspankin tiskillä tallettamas Lennis synttärilahjarahoja sen tilille. Topi oli syykys, Lino nakersi eväsleipiään, Lenni onneks nukku rattais ja Masi lattialla tärisi ja jännitti uutta paikkaa ja kai pohti pienissä pähkinän kokoisissa aivoissaan et "ei kai tääl joudu trimmaukseen, miten pääsen karkuun".
Törmättiin tällä lyhyellä matkalla kylille ja takas mummiin joka käveli kirkolla vastaan ja mummeliin joka tuli pankkiin katsomaan karvaista näkyä ja pelasti koirat pian pihalle sieltä. Me jatkettiin koko jengi viel luontaistuotekauppaan hakemaan deeliviiniä kuten Lino kutsunu aina D-vitamiinia. Se suihke kaikist helpoin ja imeytyvin kun öljyssä ja niin tajuttoman kätsy lasten kaa vaan siitä täräyttää suihkuna vitskut ja kummalkin suut jo aukee kun purkin ottaa esiin..niin hyvää on. Takas tullessa kuvan mukaisesti Lino laski palomisetankoo pitkin joku kakskyt kertaa kunkin liikennemerkin luona : ) hauska reissu.
Kotio ja ehdin viel kuoriin porkkanat ennen kun Lenni heräs parin tunnin uniltaan. Kasvisosekeittoo taas ja raejuustoo. Tosin alkupaloiks nälkään vedetään usein parsakaali raakana ja porkkanatikkuja kera hunajan.
Selasin kasvisten kiehuessa neljän päivän aamulehdet, kaikki liikkuminen kun on hankalaa keittiös..pikkurontin roikkuessa pohkeessa kiinni ja sit on tyytyväinen kun äiti istuu lattialla ja lehdet oli niin hauska repiä. Otsikot lähinnä selailin mut Jääskeläisen Matin 70v jutun lukasin hänen juostessaan 130.maratoninsa syntymäpäivänsä kunniaksi. Maraton per kk ja kihlatullaan oli peräti 180 juoksuu jo plakkaris.
Toinenkin juttu jäi mieleen: Lasten ylipaino ja se että vanhemmat mielummin laittavat lapsilleen verenpaine tms lääkityksen kuin olisivat valmiita pitämään huolta koko perheen hyvinvoinnista. Siinä erittäin hyvä kirjoitus vanhempien vastuusta lasten elämän ja hyvinvoinnin suhteen.
Päiväunet teki hyvää ja uus päivä alkoi niiden jälkeen..oli voimia siivota tajuton kaaaos mikä oli saatu aikaan jo ennen yhdeksää. Niin uskaltauduin tilejäni tsekkaan aamulla ekaa kertaa matkan jälkeen ja Lenni se levitti rahapussini sisältöö ja kaikki lelut jo muutenkin..Lino silppus saksillaan papereita ja teki isille porkkanakeittoo kuulemma illaks kattilaan ja sitä silppuu sit kerättiin ja nypittiin viel illalki matoista ja lattioilta. Otakko soppaa kysy PikkuMyy kummitukselta..paras kohta Muumeis! : )
Sokerilakko ei onnistunu, mufffinsi vei voiton, mut oli kyl hyvää : ) Söin sit sitäkin enemmän vihreetä tänään ja se onkin se juttu mihin uskon et paljon kasviksii ja lehtivihreää ja sillon ei mistää tarvii kieltäytyy. Mustikoita, kasvissosekeitto, nokkosta, puolikas raaka parsakaali ja tammenlehtisalaattiruukku kera siemenien ja tyrnijauhon ym..mul kokeilus mehiläisen siitepöly, entsyymivalmiste ja kukkaterapiatipat ja tietty kalaöljyy. Espe toi grillikanan ja sain salaattiin ihanan höysteen ja lapset käsiinsä helpon iltaruoan kera riisin. Meil siis edelleen teemana et mä hoidan muut päivän ruokailuvalmistelut mut Espe sanelee päivällisen.
Ei ollu jumpasta tänään mikään paikka kipeenä.ehkä hu sit vasta kolahtaa. Ny ei pysy timmulitkaan enää auki..ja hampaat pesemättä. En muuten haluu niitä hammaskiskoja, en millään..opettelen ite keinot oleen purematta hampaita öisin, eiks niin et on mahdollista!?
S
Lähetetty Nokia-puhelimestani
