On helppoa olla onnellinen, mut ei se oo aina niin yksinkertaista. Liikunta antaa energiaa, purkaa stressiä, tuo hyvää mieltä, selkeyttää ajatuksia, mut jos on välillä niin väsyny ettei siihenkään ole voimia. Kehon kuunteleminen kaiken keskellä on haastavaa mutta palkitsevaa. Aivot työstää ja raksuttaa, miten ne saa hiljaiseksi. Meditoimalla tai jos se ei onnistu niin olis syytä harjoitella edes. Tiskejä siellä, leluja täällä, pyykkejä pitkin poikin, miks miettii edes niitä, joko korjaa ne tai sit ei edes mieti niitä.
Ihanaa olis jos päivittäin saisi ulkoilla pari tuntia kevyesti liikkuen, syödä paljon kasviksia, lehtivihreää, tuoretta leipää, soppaa ja teetä, tyyneyden ylläpito, ajatusvirran tasapaino, olla läsnä tekee mitä sit tekeekään.
Toisaalta kun elämäni oli hektisempää, en ehtinyt ajatella ja sitä sen miettimättä meni paikasta toiseen ja teki mitä oli sovittu ja toisaalta pakeni sitä hiljaisuutta, kivaa oli mut se kehon kuuntelu jäi puolitiehen ja tajus yhtäkkiä kuin väsyny olikaan, mut eipähän tarvinnu miettiä ja pohdiskella.
Olemisen taito on yks haastavimpia, mä ainakin pakenen kaikella tekemisellä usein asioiden murehtimista, miks sitä murehtiikin niin tyhjänpäiväsiä, kuten miks verhotangot ei voi olla vähän ylempänä jne..
Oikeestaan paljon ja usein mietityttää tän maailman ja lasten hyvinvointi. Eilen käytiin hyvää keskustelua eräissä juhlissa lastentarhan opettajan ym..äitien kanssa siitä kuinka vaikka miten yrittäis helpottaa lasten oloja niin perheet joissa ongelmia on, eivät päästä lähelleenkään. Sain paljon tietoutta siitä kuinka he oikeasti yrittävät auttaa ja kysyinkin miten alalla ja lasten kanssa työskentelevien psyyke kestää nähdä että lähes puolella lapsista on ongelmia kotona. He tekevät parhaansa.
Olen kiitollinen siitä että on mahdollisuus olla lasteni kanssa kotona ja tilanteeni on hyvä muutenkin kaikinpuolin ja lapsemme saa kasvaa rakkauden ympäröimänä, kiitos siitä lukuisten läheisten. Tää Orivesi asuinpaikkana on paratiisi pienten lasten kanssa.
Kaikkeen tuohon murehtimisiin, väsymykseen ja saamattomuuteen paras lääke olisi elää hetkessä. Nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää jne.. Olla läsnä niissä hetkissä eikä ajatella kaikkea muuta kuten et onkohan se kone jo sammunu..tms.
Tuntuu että ennen elin enemmän hetkessä ja varsinkin kun muistan et kesken työpäivän istuin 3h terveyskeskuksen päivystyksessä ja nautin istua paikallani, katsella ihmisiä ja todellakin olla vaan siinä. Toisaalta lasten kanssa on helppo elää hetkessä, läsnä oleminen tosin välillä vaikeutuu kun siinä ohella tulee tehtyä niitä kotiaskareitakin toisella kädellä. Lasten hereillä ollessa pyrin etten olis koneella tai puhelimesssa vaan todellakin saisin mahdollisuuden olla täysillä mukana yhdessä tekemisissä. Leikkiminen ei oo aina helppoa mutta todella palkitsevaa kun siihen pääsee mukaan ja varsinkin kun innostuu.
Negatiivisuus tuo ympärilleen lisää negaa ja onkin tärkeää kääntää lauseet aina positiivisiksi. On ihanaa olla näinkin terve vaikka pikku flunssa kiusaisi tai tää klassinen mitä käytin joskus nuorena..olen onnellinen et on kädet ja jalat, en muista mistä se tuli aikoinaan, mut paljon tuli sitä hoettua. Ehkä viime aikoina tuo yksinkertaisten asioiden kiitollisuus on unohtunut ja olenkin liikaa keskittynyt siihen mikä on vialla ja valittamiseen turhista pikkuasioista tai ainakin päässäni suurennellut pikkuasioita ongelmiksi.
Väsyneenä sitä tuntuu monet asiat mahdottomilta, toisaalta taas kun on koko päivän aikataulu, niin se menee kuin vettä vain. Ihana herätä tästä ja nyt alkaa oman itseni ohjaaminen jälleen positiivisuuden keskelle, kaikki on täs elämässä mahdollista ja energiaa riittää kun pienissä lapsissa. Kehon kuuntelemista ei saa lopettaa, muuten palaa taas on/off kytkin toimintoon, mikä onkin jo liian yleistä.
Balancet kunniaan : )
Mut hei toisaalta miks kaikkia näitäkin asioita pitää miettiä, miksei vaan oo. Onks tää jotain itsensä uudelleen aktivointia, kouluttamista, tiedon pakkaamista alitajuntaan..ei ole helppoa muuttaa toimintatapoja ja sanotaankin että tarvitaan tuhansia toistoja ennenkuin vanha koira oppii uusille tavoille.
Haastan jokaisen nyt kääntämään lauseet sellaisiksi mitä elämältä haluaa ja tiputetaan kaikki nega pois. Aloita aamu kehumalla itseäsi ja kertomalla itsellesi että tästä tulee niiiin ihana päivä. Ja jos vahingos ehdit ajatteleen jotain 'vittu tää on paska päivä' niin ehdit viel korjaamaan sen kun käännät paris minuutis asenteen ja se mitä ajattelet, se tapahtuu. Yksinkertaista.
Tää teksti voi olla sekavaa, kolmen tunnin koonti ajatuksista mitkä katkes jo monenmonta kertaa : )
S
Lähetetty Nokia-puhelimestani
LUONNONKIVI - HIRSITALO - ORIVESI - YSTÄVÄT - YRTIT - PERHE - LUONTO - SAUNA - LIIKUNTA
