Mukava lueskella lehtiä, muorin vanhoja lehtiä, tuntuu kyl surulliselta kirjoittaa tuohon vaan pelkkä muori, kun aina ollu muori ja vaari, he olivat yhdessä 45v ajan. Onnettomuudesta 3kk ja välillä sitä tuntuu ettei tätä vieläkään tajua. Vaari oli meidän perheen kallio, istuin tänään vaarin tuolissa, huh mikä ikävä, itkettää. Muori yrittää selviytyä, hurjaa hänen olla yhtäkkiä yksin, katsoa tyhjää nojatuolia. Meidät nuoret tempaisee arkeen lapset, työ ja harrastukset, pakottaa elämään, jatkamaan. Iäkkään arki on niin kovin erilaista.
Mun piti vaa kirjoittaa kui kuskattiin kassikaupalla muorilta lehtiä pikkuhuoneesta ja kasseja varastosta lehtiroskikseen ja saatiin tyhjät pussit palkaks itellemme roskapusseiks, voi rakas muori <3
Mökkilehdessä oli tuo upea Ollikaisen Kaleva malli esillä. Ollikaisen Hirsirakenne on hirsirunkoni toimittajana ja Tero toimii vastaavana mestarina projektissa. Yhteistyötä myös aiemmilta vuosilta, ekan kerran jo v.2003 ja nyt oikeesti olen saamassa omaa hirsitaloani!! Siihen on vielä matkaa, mut miten upeaa kuin pitkäaikaiset unelmat toteutuvat toinentoisensa jälkeen kun on oikea aika. Helpolla ei tule mikään, mut olen luvannut nauttia jokaisesta päivästä. Elän kuin viimeistä päivää kokoajan.
Vaari sä opetit rakentamisesta niin paljon, mä yritän nyt pärjätä ilman sua. Pelottaa välillä nii perkuleesti, yritän kaikkeni luottaa hyvään tasapainoiseen elämään ja sallia elämäämme lasten kanssa paljon naurua, rakkautta ja terveyttä. Ja jos sais ne laskutkin ajallaan maksettua nyt ja tulevaisuudessa, ruokarahaakin saa jäädä.
Taitaa uni ny tulla, klo 00.30 on mun sopivin nukkumaanmenoaika.
