Eilen 4 pikkupojan kera, tänään kolmen ja kahden koiran kaa ulkoilua tontilla. Maanomistaja pyörähti traktorillaan isompia runkoja siirtelemässä. Tiealue jää odottamaan kaivuria, nyt saa tulla. Tuol tontilla ihanaa tehä hommia, voi nii toivon kun tää sama ihana olo pysyis edes jossain määrin läsnä seuraavina kuukausina. Pojat ne leikkii pyssyillään ja välillä ovat vakoojia, Lenniä harmittaa ku ei pysy isojen poikien perässä, sit raivattiin oikopolku tukikohdasta majalle ja Lenni sai ylpeänä saattaa isot pojat omaa reittiään takasi. Toiset kepit on lahoja, toiset ei katkee millää vaik niitä hakkaa. Seuraa johtajaa on kiva kipittää runkoja pitkin ja pusikoissa voi vaania äitiä ja sit pelästyttää hetken tullen.
Loistojumppaa roudata runkoja, aurinko paisto upeasti jälleen, hämmästyttävä syksy. En malta odottaa mitä kaikkee täs tapahtuu seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. Upeaa oppia rakentamisesta, ekan talon joka vaiheessa en ollutkaan täysillä mukana, mut nyt mä oon ja saan suunnitella ja pähkiä kaik yksin tukijoukkojen kera. Viel on monta asiaa päättämättä. Lämmityksen osalta on päätetty, tosin en tykkää yhtää koneellisesta tuloilmasta.. v.2009 tehtiin räppänät tuloilmalle, olisin halunnu nyt myös, mut melkoseks on menny energiansäästöt.
Papereita täyttämättä, alustava sähkösuunnitelma tekemättä, talon julkisivuja korjailisin vielä ja ikkunoita muokkailla, kivaa hommaa kaik, ei täs hevosen seläs olla, tekee ku ehtii.
