Ei kuulemma matot kuivu kun on yöt niin kosteita, voi kun saiskin yöks sisälle, mut mihkäs laitat.
Tänään ollu vaikea päivä, ei mitenkään ympäristöön liittyen vaan ihan itseeni ja omaan ajatteluuni. Aamulla jo väsymys painoi, kiireessä ei ehdi ajatella, mut aina kun tuli hetki, että ehtii, niin sit se paha mieli saavutti jälleen. Olenko liian väsynyt, mikä nyt mättää, en halua tämmöistä oloa. Kivempaahan on että aina on kivaa ja pystyy olemaan läsnä. Tänään juu ja eilenkin jo tuntui siltä et ei muista mitä tunti sitten tapahtui..tai muistaa mut ei tod oo ollu läsnä,vaan omis ajatuksissa.
Niin ja viel näitä ajatuksia mitkä varmasti monille niin tuttuja, tuntee olonsa riittämättömäksi ja saamattomaksi ja itsensä huonoksi ja tyhmäksi.
Ja pää sauhuaa ideoita ja kaikkee mitä haluaisi opiskella, kouluttautua, malttamattomuutta saavuttaa jotain, kova auttamisen halu..ehkä siks että sais siitä sitä hyvää mieltä.
Kävin jumpalla, vaikken olis jaksanut. Teki todella hyvää ja nyt jo helpompi hengittää. Sitä vaatii itseltään jotain mitä ei itekään tajua. Oon mielestäni tehny itelleni ja ympäristöllekin selväks et nyt aika lasten kans on tärkeintä ja työtunnit vähemmällä, sekä omat harrastukset minimissä, joskus jumppa tekee hyvää ja jooga kerran viikos on ihana. Lasten kans voi pestä mattoja ja lenkkeillä.
Painostan itseäni olemaan kaikkea mahdollista kerralla. Kerron nyt kuitenkin viel osan niistäkin. Keksiä jonkun toimivan hyvinvointikanavan, auttaa sen kautta tulevia ihmisiä voimaan paremmin, pelastaa kaikki kaltoin kohdellut lapset ja yritän kai liikaakin olla mahd hyvä ja johdonmukainen äiti, ravinnerikas ruoka on hemmetin tärkeä ja koko ajan tavoittelen tilannetta et kaupassa ei liioin tarttis käydä, vaan ostettais kalat kalastajilta ja kasvikset suoraan maasta jonkun maasta ja villiyrteistä salaatit ja vihersmoothiet jne..omavaraisuutta ja riippumattomuutta kauppojen tarjonnasta. Haluaisin liikkua päivittäin luonnossa sekä kantaa jotain tiiliä tms jumppaa mieluiten ulkona. Siisti kotikin olis kiva, mut eipä tuo imurointi tunnu enää missään, päivittäin tulee hiekkoi imuroitua, vaatehuoltoa haluisin jaksaa tehdä enemmän.
Parisuhdeaikaa ja yhdessä tekemistä/mökillä saunomista vois olla parin vkon välein. Toisaalta taas lapset vain hetken pieniä ja varmasti vuoden päästä ihan eri juttu kun Lennikin jo isompi. Nukkuakin haluaisin 8h yössä ja en osaa ottaa vastaan tälläisiä,negatiivisuuspäiviä joten harjoittelemista tässäkin et oppii ajatuksiaan kääntämään.
Tiedän koko ajan et mul elämän tärkeimmät asiat todella hyvin ja arvostan niitä, olen kiitollinen kaikesta mitä on ympärilläni, mut joskus näköjään vaan ketuttaa vaik sinänsä aihetta ei oo. Itehän me ajatukset päässämme käännetään minkälaisiks vaan. Nyt aion jättää negat taakse ja tarttua tuumasta toimeen..pyykit kuivuun ja unta kaaliin. Uni on tärkeää, mut unohdan sen aina, nyt ittee niskasta kii ja tiukat nukkumaanmenoajat, valvominen mun pahe, oon mestari siinä silmät ristissä :)
Niin ja eiköhän se auttamisen halu joskus vielä pääse oikeuksiinsa, ei saa väkiste yrittää kehitellä, annetaan maailman näyttää se hetki mulle, nyt loppuu vaatiminen ja nautin näistä äkkiä kasvavista pojista jotk kummatin käpertyivät hetki sitten kainaloihini..kaik saman peiton alle. Juteltiin väreistä, Lenni nukahti, Lino läks sit isin kainaloon ja mä kirjoon tätä ja tsemppaan itteeni heräämään huomenna onnellisena vailla huolen häivää. Tää Nokian puhelinkin ketuttaa, paljon puutteita käyttöjärjestelmässä ja eipä oo parempaa tulossakaan kun Nokian myynti julkistettiin tänään. Isälle puhuin viikko sitten et tekis mieli ostaa,Nokian osakkeit j olishan niin,tehny ny tilii vähän jos olis ostanu, mitä hittoo jossittelen, ny tähän hetkeen ja ne pyykit kuivuun ja se uni tärkein:)
S
Tänään ollu vaikea päivä, ei mitenkään ympäristöön liittyen vaan ihan itseeni ja omaan ajatteluuni. Aamulla jo väsymys painoi, kiireessä ei ehdi ajatella, mut aina kun tuli hetki, että ehtii, niin sit se paha mieli saavutti jälleen. Olenko liian väsynyt, mikä nyt mättää, en halua tämmöistä oloa. Kivempaahan on että aina on kivaa ja pystyy olemaan läsnä. Tänään juu ja eilenkin jo tuntui siltä et ei muista mitä tunti sitten tapahtui..tai muistaa mut ei tod oo ollu läsnä,vaan omis ajatuksissa.
Niin ja viel näitä ajatuksia mitkä varmasti monille niin tuttuja, tuntee olonsa riittämättömäksi ja saamattomaksi ja itsensä huonoksi ja tyhmäksi.
Ja pää sauhuaa ideoita ja kaikkee mitä haluaisi opiskella, kouluttautua, malttamattomuutta saavuttaa jotain, kova auttamisen halu..ehkä siks että sais siitä sitä hyvää mieltä.
Kävin jumpalla, vaikken olis jaksanut. Teki todella hyvää ja nyt jo helpompi hengittää. Sitä vaatii itseltään jotain mitä ei itekään tajua. Oon mielestäni tehny itelleni ja ympäristöllekin selväks et nyt aika lasten kans on tärkeintä ja työtunnit vähemmällä, sekä omat harrastukset minimissä, joskus jumppa tekee hyvää ja jooga kerran viikos on ihana. Lasten kans voi pestä mattoja ja lenkkeillä.
Painostan itseäni olemaan kaikkea mahdollista kerralla. Kerron nyt kuitenkin viel osan niistäkin. Keksiä jonkun toimivan hyvinvointikanavan, auttaa sen kautta tulevia ihmisiä voimaan paremmin, pelastaa kaikki kaltoin kohdellut lapset ja yritän kai liikaakin olla mahd hyvä ja johdonmukainen äiti, ravinnerikas ruoka on hemmetin tärkeä ja koko ajan tavoittelen tilannetta et kaupassa ei liioin tarttis käydä, vaan ostettais kalat kalastajilta ja kasvikset suoraan maasta jonkun maasta ja villiyrteistä salaatit ja vihersmoothiet jne..omavaraisuutta ja riippumattomuutta kauppojen tarjonnasta. Haluaisin liikkua päivittäin luonnossa sekä kantaa jotain tiiliä tms jumppaa mieluiten ulkona. Siisti kotikin olis kiva, mut eipä tuo imurointi tunnu enää missään, päivittäin tulee hiekkoi imuroitua, vaatehuoltoa haluisin jaksaa tehdä enemmän.
Parisuhdeaikaa ja yhdessä tekemistä/mökillä saunomista vois olla parin vkon välein. Toisaalta taas lapset vain hetken pieniä ja varmasti vuoden päästä ihan eri juttu kun Lennikin jo isompi. Nukkuakin haluaisin 8h yössä ja en osaa ottaa vastaan tälläisiä,negatiivisuuspäiviä joten harjoittelemista tässäkin et oppii ajatuksiaan kääntämään.
Tiedän koko ajan et mul elämän tärkeimmät asiat todella hyvin ja arvostan niitä, olen kiitollinen kaikesta mitä on ympärilläni, mut joskus näköjään vaan ketuttaa vaik sinänsä aihetta ei oo. Itehän me ajatukset päässämme käännetään minkälaisiks vaan. Nyt aion jättää negat taakse ja tarttua tuumasta toimeen..pyykit kuivuun ja unta kaaliin. Uni on tärkeää, mut unohdan sen aina, nyt ittee niskasta kii ja tiukat nukkumaanmenoajat, valvominen mun pahe, oon mestari siinä silmät ristissä :)
Niin ja eiköhän se auttamisen halu joskus vielä pääse oikeuksiinsa, ei saa väkiste yrittää kehitellä, annetaan maailman näyttää se hetki mulle, nyt loppuu vaatiminen ja nautin näistä äkkiä kasvavista pojista jotk kummatin käpertyivät hetki sitten kainaloihini..kaik saman peiton alle. Juteltiin väreistä, Lenni nukahti, Lino läks sit isin kainaloon ja mä kirjoon tätä ja tsemppaan itteeni heräämään huomenna onnellisena vailla huolen häivää. Tää Nokian puhelinkin ketuttaa, paljon puutteita käyttöjärjestelmässä ja eipä oo parempaa tulossakaan kun Nokian myynti julkistettiin tänään. Isälle puhuin viikko sitten et tekis mieli ostaa,Nokian osakkeit j olishan niin,tehny ny tilii vähän jos olis ostanu, mitä hittoo jossittelen, ny tähän hetkeen ja ne pyykit kuivuun ja se uni tärkein:)
S
