Eilinen kalastajamies huuteli aamupäivällä hakemaan fileoitua tuoretta kuhaa rannastaan ja kuinka kiitollinen voi olla, iha mahtavaa. Hänen verkkoihin oli uinu siikaa, ahventa ja kuhaa, ei hän niitä yksin saanu syötyä ja ny meil on lasten kaa herkkuruoka illaks.
Pari tuntia meni aamupvällä järvellä, hihkuin vaan tätä Suomen luontoa, joutsenparvia, jään ja virtaavan veden rajapintoja, auringon valoa ja upeita varjoja. Aurinko lämmitti, hiki tuli, mitä ny varpaat oli villasukista huolimatta kohmeessa kumppareissani, mut sen huomas vast rannassa.
Yksinään järvellä, pienen jännityksen kera, aina vaan yhtä ihanaa ja rentouttavaa, samalla treeni tulee puolivahingossa, satoja kyykkyjä, vatsapuristuksia, kädet meloo, 8 vetoo ja toisel puolel 8 vetoo, väliin tuulee ja vaan meloo toiselta puolen, välil korjaa alaselän huovutettua lämmikettä paikalleen, ihmettelyä, pysähtymistä, kuvaamista.
Tääl mökillä asuessa luonto on läsnä koko ajan, rytmi toivottavasti kääntyy auringon mukaan. Yks unelmani on jälleen toteutunut, saan asua mökissä järven rannalla lasten kanssa ja arkiasiatkin lähellä.
Toivottavasti ehdin nauttimaan tästä rakennusprojektin ohella, onhan sitä välillä huilattava ja mikä parempaa ku supeilla tai hiihtää kohti aurinkoa ja takaisin. Saunoa lasten kanssa ja nukkua päikkärit.
Lenni on innostunut luistelusta ny iha tosissaan, voi tätä riemua! Lenni oli isin kaa luistelukoulussa aamulla ja Lino sen perään kiekkokoulussa. Kotiin palasi nälkäisiä poikia. Syötiin ja saunottiin. Olis ihana saada tuohon jäällekin talvemmalla luistelurata.
