Lino ja Anne teki meidän lumityöt portaiden osalta. Se on hyvä jako ollu, et mä hoitanu portaat ja Espe muun pihan..sama aika menee ja nyt oli työt tehty ennen kun Lennin kans päästin pihalle.
Kirjauduin heiaheiaan toissaviikolla ja mieletön viikko oli tää kun liikuntaa tuli n.10h ja energinen olo kaikkinaan. Oon saanu mielettömästi aikaiseksi niin kotona sisustamista, siivousta, kyläilyjä, pikkujoulujen järjestelyjä ja tietty niiden juhlintaa pe. Kivoja juttuja ja tuntuu kivoilta kun ei oo ihan silmät ristissä.
Ei oo kolmeen vuoteen ollu näin hyvä olo kun nyt. Ympäristö on kevyt, ihmiset voi suht hyvin ja ei ole jatkuvaa huolehtimisen aihetta. Itsehän sitä huolehtimiset määrittelee mut oikeesti nyt kun vaarikin terve niin on niin mahtavaa!
Aina olen onnellinen siitä mitä on, mutta nyt jotenkin oikeesti oon siinä pisteessä et on tietty rauha kaikessa ja kaikesta.
Lenni tääl pussailee ja halii mua..jatkan myöh..
Mun piti jo aiemmin kirjoitella vaik mitä kaikenlaista mut välillä valitsen esim kirjaluvun tän blogiin kirjoituksen sijaan ja sit toisaalta jos valmis juttu olis ollu jo päässä tänne niin sit ku ei sitä kohta enää muistakaan ja harmittaa kun ei kirjoita niitä ylös.
Me on puhuttu Esan kans tänä syksynä enemmän kuin koskaan ja päästy todella pitkälle. Välillä ollu täs vuosien aikana päiviä et ei mahduta samojen seinien sisään ja että toisen naama vituttaa mut tilanne on hienosti kehittynyt parempaan ja ilmapiiri rento.
Mikä siinä onkaan et miks toisen tekemisiä ja sanomisia tarvii punnita. Meil meni monesti siihen et mietti liikaa mitä toinen haluaa ja sit ei ite jaksanutkaan sitä ja sit ärsytti mut ajatteli kuitenkin et se toiselle kiva mut eihän niin ole hyvä jos ei itselle hyvä ja niin me vaan on opeteltu kommunikointia eikä omassa päässä miettimistä. Sanotaan mitä itse halutaan ja sen jälkeen ruvetaan keskustelemaan kompromisseista ja sillai et kummallekin hyvä. Ja sellanen ratkaisu löytyy aina yhdessä.
Vitsit kun vaan niin kiva olla kun ei kismaa jatkuvasti eikä hermoiluja ja ymmärrystä enemmän toista ja tilanteita kohtaan. Niin mahtava fiilis et reilun kymmenen vuoden jälkeen tilanne hyvä ja kaks pientä lasta ja silti saatu kommunikointi pelaamaan mut töitä täs saa tehdä kokoajan ja aina ja niin sen kai kuuluukin olla, tasavertaisuus kunniaan ja se puhuminen. Esan 70v täti Tukholmasta sanoo meil aina et muistakaa puhua, se tärkeintä.
On täs kasassa silti ollu se oma kasvu nuoresta aikuiseksi samoin puolisolla ja parisuhteen eteneminen ja lapsien kasvu, kova väsymys siis jos nyt aloittais puhtaalta pöydältä tän yhdessä olon niin oltais niin paljon fiksumpia kummatkin kaikin puolin. Ei sitä voi niin aatella mut niin se vaan menee et elämä opettaa.
Ruuhkavuosien keskellä autuas rauha. Ei meil ruuhkaa oo, rauhallisinta elämää mun osaltani ikinä. Elämää mistä aina haaveillu. Sen kun menee vaan lasten ehdoilla, ei tartte ajatella mitään.. mut epäitsekäs on osattava olla, en muista aamulehteä edes etusivua enempää lukeneeni kuukausiin joten asenne ratkaisee. Rakkautta paljon ympärillä. Kiitos teille läheiset ja ystävät siitä.
Zumbailtiin Annen kans tänään ja sain naapuri Jenniltä kyydin himaan kun Anne innostui jäämään vielä pumppiin. Jenni se on etsimäni henkilö, heillä kaks poikaa joista nuorempi 4v ja nyt pistetään kierrätys kunniaan! Jee!
Ei meidän naapuri mut kummitytön naapuri ;)
Kauneimpia hetkiä tänään oli katsella kun Lino laski isänsä kans pyllymäkee lumitöiden ohessa. Kaks samannäköistä, samantyyliset eleet ja sellainen ForestGump fiilis.
S
