3.10.2011

rauhallinen hetki

Luin tos just ystäväni löytämän/suositteleman blogin alusta loppuun osoitteessa riepunen.blogspot.com
Blogin kirjoittaja kirjoitti lapsettomuudesta joka johti onnekseen lääkkeellisen avun kautta raskauteen. Tuntemuksen kirjot optimistisuudesta pessimistisyyteen. Vkolta 30 alkaen kärsi etisen istukan aiheuttamista ongelmista. Blogin lopusta puuttuu tarina miten kaikki loppujen lopuks meni, kirjoittaja lopetti kun pienokainen syntyi, tosin ymmärrettävää täysin. Pääasia että kaikki päättyi onnellisesti.
Lino nukkunut reilun viikon, kiipeenä olo aikansa kainalossani ja olikin haasteellista saada poika omaan sänkyyn, joka niinkin kaukana kun 2metrin päässä meistä. Luettiin muutama kirja ja pyysi maitoa, halus leikkiin, yritti keksiä kaikenlaista, mut onneks väsymys voitti ja mukamas kans nukahdin siihen sängyn laidalle ku istuin lattial sen vieres. Anto silittää selkää ja hiuksia. Tekis mieli ottaa pieni ukko aina viereen, ihana kuunnella sen hengitystä ja tuhinaa, mut ehkä on syytä opetella välillä omaankin sänkyyn. Yöt menneet jo paremmin, flunssa kun nyt ohi. Vaihe onneks vaan, ittel kurkku tosi kipee, auringonhattua oon ottanu ym. vitskut.
Olo ei tänään yhtä hyvä kun eilen, ehkä se eilinen paino päälle sillä heti aamupäivästä kun pihalla hetki oltiin, kaipasin jo lepoa. Oli silti ihana vartti kävellä ulkona metsässä ilman kipuja, ilman huolta. Laiturille paisto aurinko, syksyn tuoksu, lehtiä sato kuin lunta. Ihana keli. Odotan päivää 10.10. Ku kuuta nousevaa, viikko viel. Sit nähdään mikä tilanne.
S