28.10.2011

aivoituksia/ uskomuksia

Uskomuksia,
Ihmiset elää omien opittujen uskomuksien mukaan, kun uskomuksista puhuu ääneen ne saattaa yllättää varsinkin muut kuulijat saati itsensäkin välillä. Uskomukset monesti määrittelee asennetta elämään, suhtautumista erilaisiin tilanteisiin, eri ihmistyyppeihin, työnkuviin jne.. Loputon meri kun rupeaa niitä miettiin. Viime aikoina tosin olen miettinyt omiani enemmän ja aiemminkin usein olen kyseenalaistanut niitä ja miettinyt mistä mikäkin peräisin, mutta nyt yritän hoitaa niskakipuani ja olotilaani uskomuksien kautta ja tapoja muuttamalla ja itseäni analysoimalla. On selkeä yhteys niskakipujen ja voimakkaiden tunnetilojen suhteen. Tasaisina jaksoina kun kipuja ei ole. Mitä tapahtuu kehossani kun itken, stressaan, koen väsymystä, sitä yritän selvittää.
Haluan kirjoittaa tänne joitain uskomuksia jotka tosi kummallisiakin, mutta vaikuttaa mun elämään ja ajatusmalliin. Jos ihmiset puhuisivat enemmän uskomuksistaan, väärinkäsitykset vähenisivät ja ymmärrys lisääntyisi.
Siis kaikki mitä jo yllä kirjoitin on uskomusta, toivottavasti joku voi edes johonkin kohtaan samastua.
-autolla kun ajan hämärässä, pyrin ajaan toisen auton perässä, jos tie tyhjä, ajan suht lujaa että saavutan jonkun edellä ajavan jotta pääsen seuraamaan punaisia valoja ja näin pääsemään ehkä vähemmällä keskittymisellä itse tiellä pysymiseen.
Toi oli tosi tyhmä esimerkki uskomuksesta mut nyt oon niin väsyny ettei ajatus kulje, paitsi rupee se kulkeen kun lopettaa ajattelemasta ettei ajatus väsyneenä kulje :)
-empaattisuus on tärkein luonteen piirre..
-elämä on niin hauras, että jokaisesta hetkestä olisi syytä nauttia, pelko siitä että jotain tapahtuu seuraa mua jatkuvasti elämässä ja on ehkä positiivisen asenteen perusta, joskus iso taakkakin
-pessimistillä kaikki on huonosti, optimistilla asiat voi olla aina vielä huonommin, herättävä ajatus
-jaksoin Linon vauva-ajan sillä ajatuksella että miten äidit jaksaa savimajoissaan ja työtä tehden kehitysmaissa, vaik olis voinu verrata rankimmilla hetkillä vähän kevyempiinkin mielikuviin, mut ajattelin vaan sitä savimajaa ja lattiaa millä ne nukkuu jne. Mullahan oli siihen verrattuna lasten leikkiä, mut ittensä siinä väsytti ja puoltoista vuotta meni palautuessa. Elämän ilo ei hävinny kuitenkaan hetkekskään.
-miksi väsyneenä ihmiset on kiukkusia, isossa tilapäisessä väsymyksessä toki sallittua mutta että joka viikko ihmiset on niin poikki ja purkavat sitä läheisiin ihmisiin, niihin tärkeimpiin, jopa lapsiinsa ja kotieläimiinsä, joista olisi syytä nauttia ja vastaanottaa heiltä iloa ja energiaa synkimmilläkin hetkillä, onko väsymys selitys pahan olon jakamiseen, hermostuneisuuteen jne.? Onko se joku yleinen uskomus ja näin ollen sallittua ja osittain opittukin tapa?
(oon ollu ihan hullun väsy tänään ja silti vaan nauranu kaikelle vaik esakin valittanu, oon toki kärkkäästi kommentoinukin välillä, mut yleinen fiilis ollu iloisuus, kaiken voi kääntää hauskaks ja itelleen on hyvä nauraa just väsyneenä)
Nyt nukun, jatkan näistä uskomuksista taas joskus, niitä olis niin hauska kuulla myös ystäviltä ja läheisiltä, ne niin opettavaisia ja ihanan erilaisia itsekullakin. Uskomus on kai vähä sama asia ku mielipide, mut musta tuntuu et uskomukset vie meitä enemmän alitajuntaisesti, mielipiteet on niitä pinnallisempia.
Heippa!
S