5.10.2011

pikkupojat

Annel & blogii..
Blogiin laittelin kaikenlaista vaatehömpötystä. Kävin pyöräileen tänään, oli ihanaa mut kieltolistalle sekin ny meni, mut pitipähän kokeilla. En saa itteeni nukkuun, mul jäähtyny puurolautanen edessä ja viel viileempi kamomilla tee mukissa, tää puhelin vie välillä mennessään ja ku kirjoittaminen vaatii kaks kättä niin ei mikään muu asia edisty.
Oltiin Linon kans Tinel tänään, pojat on niin samankokoisia, omia leikkejään viel leikkivät, mut tarkkaan seurasivat toistensa tekemisiä. Mä melkeinpä lepäilin sohvalla siel tai herkkuja syöden pöydässä. Emäntä laitto uunis possun, kasvikset ja jälkilämmöis viel piirakan.Jutut jäi kesken niin lapsilla kuin äideilläkin, on mistä aloittaa seuraaval viikol.
Sieltä mummeli tuli nappaan meidät seuraavaan kyläpaikkaan äidinäidille, jossa harvemmin tulee käytyä. Kiireettömästi kuulumiset vaihdettiin ja hyvää soppaa nautittiin. Lino söi hedelmät kulhosta ja oli ihanaa ku sille ei kelvannu pims keksi vaan työnsi mun suuhun maistamisen jälkeen.
Äidinäidillä oli ihanan valkoisenharmaa kaunis tukka ja kauniin vihreä neulepalmikkopaita valkoisten liituraitahousujen kera, tyylikästä sanoisin. Tää menee ihan blogikirjoitteluks, en mä osaa sulle enää viestejä laittaakaan sil suoral tekstil. :)
Vaihtelua/ uusia tuulia elämässä, meil blogin kirjoittajil ny, elämä muuttuu ja me sen mukana kasvetaan, kivaa ja jännää, ku tietäiski jo mitä kaikkea täs ehtii elämän varrella tekeen.
Mun tavoitekuva on istua tän samaisen miehen kans kiikkustuolissa, mä oon 75 ja mies 78v, lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä ympärillä. Sinne olen menossa yli kiven kannon, aion sallia itselleni mukavan elämän, kaikki on toki asenteesta kii. Ton sallimis sanan opetti mulle mun fysioterapeutti, jonka mielestä päämäärä, tahtominen ja tavoite liian kovia sanoja, 'sallia jotakin' on pehmeä ilmaisu ja ei niin pakottava mutta silti mahdollistava.
Nyt äkkiä pesulle, koirat ulos ja puuro naamaan ja nukkuun, en jaksa muuten nauttia elämästä :)