Blogin pipipäivitys

Me aina haaveiltu blogin yläreunaan kivaa kuvaa meistä, tuo ylläoleva on siitä kiva et siinä on me kaikki josta pääosin blogin tarinat kertoo, vaik kuvana vois olla parempi. Mukavaa kuiteskin et saatiin tähän vähän muutosta aikaseks. Mul oli aikaa yhdel kädel muokata kun Lenni kököttäny sylissäni tuntikaupalla.

Lenni on kuumeessa, silmät rähmii, korvat punoittaa, yskä, nuha jne.. Viimeks näin kova tauti oli joulun aikaan. En oo hätäilly lääkärissä käyntiä vaik kipeänä/kärttyisenä ollut, mut tänään nosti kovin lämmön päivällä ja sitä täs seurailtu, nyt yöks annoin vähän panadolia, muuten Lenni ollukin sylissä ja tissillä koko illan. Siinä sen on hyvä olla. Viime yönä itkeskeli paljon ja en todellakaan helpolla lääkkeitä anna mut oli annettava kun hakkaava yskä ei antanut pienen nukkua.

Heräsin kakskyt kertaa yön aikana ja aina sitä vaan jaksaa silitellä ja tuudittaa toista, oon yöheräilyjen mestari, jaksan sitä ja ei yhtään tunnu raskaalta paitsi aamulla nousta sängystä tollaisten öiden jälkeen. Yön kuittaus tapahtu tänään puolen tunnin päikkäreillä.

Aamulla käytiin vain tutustumassa hoitopaikkaan, ajatellun kolmen tunnin hoitopäivän sijaan, pihassa käytiin leikkimässä ja uusiin kavereihin tutustuttiin tunnin ajan. Lenni oli aivan onnessaan kaikesta uudesta, Lino varovaisempi ja ujompi. Lino näytti niin isolta pojalta siel, onneks mul oli kamera mukana ja sainkin pojist pari kuvaa.

Niin siis Lennistä ei aamupäivisin edes huomaa et olis yhtään kipeä mut illasta sit enemmän sylin tarpeessa.

Huomenna Lino menee hoitoon ja me käydään Lennin kaa Mehiläisessä tarkastamas pojan terveys, katotaan viel miten tää yö menee et tarviiko lähtee käymää ollenkaan. En enää tuhlaa rahojani paikallisiin lääkäreihin jotka monasti kirjoittaa vaan lappuja ja lääkkeitä, ei edes yritä auttaa sen enempää.

Puol vuotta sitten oli se tapaus kun perättäisinä päivinä käytin eri lääkäreillä ja tulokset oli täysin päinvastaiset, siinä meni usko ja nyt luotan itseeni enemmän kuin perus lääkäriin.

Erikoislääkäreistä erittäin positiivisia kokemuksia, joskin ihmettelen monien niidenkin tapaa vaan kirjoitella lääkkeitä kun asiat olis hoidettavissa niin pienillä jutuilla. Kuten ummetus magnesiumkloridijauheella ja muulla ruokavaliolla, kalaöljyllä tulehdukset jne.. Voi näitä olis vaik kuinka paljon esimerkkejä ja en tajuu enää pätkääkään tätä hommaa. Miks asiat tehdään niin vaikeesti, miks ei vaan laiteta ihminen kuntoon, eikä peitellä ongelmia lääkkeillä.

Huomenna meidät ottaa vastaan Ritva Mäki Mehiläisestä, hän ei lääkkeitä tuputa vaan antaa kehon korjata itse itseään, joskin avustaakseen parantumista on hänellä konstit. Viimeks tosin tarvittiin vain aikaa ja kalaöljyä ja jätettiin mun imettävän äidin ruokavaliosta pois esim suklaa, kahvi, pähkinät, käsitellyt maidot, vehnä,ruis jne..en muista kaikkia suosituksia enää.

Tälläiseen tää mun kirjoittelu aina menee mut en vaan voi ymmärtää monasti et miks se on viaton lapsi joka kärsii, hän ei voi itse valita. Aikuiset määrää hänet ensinnäkin liian pienenä liian pitkiksi ajoiksi eroon vanhemmistaan eli hoitoon, pienille vauvoille annetaan rokotuksia vaikka äidinmaito antaa täyden suojan, rokotuksia pitäisi antaa max 1 per puol vuotta ja ensimmäinen mielellään 1,5vuotiaalle tai vasta kolmivuotiaalle.

Miks lapsille tarjotaan päivittäin vehnää ja ruista kun me aikuisetkin tiedämme miten se kehoomme vaikuttaa turvottavasti ja väsyttävästi, kaikki tajuaa jenkkilän terveysongelmat, miks tääl tuo kaikki on läsnä ja laillista. Viljalajike per päivä antaa kehon levätä kunkin haittavaikutuksista ja hyvät ominaisuudet pääsevät valloilleen.

Viel jonain päivänä tää maailma muuttuu ajattelemaan lastemme parasta ja oikeesti fysiologisia ja lapsen psyykkisesti välttämättömiä tarpeita. Lapsia yleistetään, kun jokainenhan on oma persoonansa.
Niin ja onkohan päättäjät ajatellu mitä paloturvalliset kankaat ja muut keinomateriaalit esim päiväkodeis sisältää. Ne myrkyt pistää pienokaistemme kropat tukkoon jo pienlapsuudesta lähtien. Saati se tunne-elämän kehittymättömyys mikä saavutetaan isoilla ryhmillä jolloin lapset eivät pääse sitomaan turvaverkkoa ja lähikontaktia kenenkään aikuisen kanssa.

Löytyy meidänkin kotoo ei niin miellyttäviä materiaalija ja esineitä mut tasapaino tässäkin, kaikella on kaks puoltansa, kukin valitsee omansa. Tasapaino ennenkaikkea.

Oon muuten lopettani melki kaiken ressaamisen ja niin ne asiat tapahtuu aina vaan enemmän ja enemmän luonnollisesti sopivalla tavalla, yllätyn tästä joka ikinen päivä : ) kaikki tuntuu niin kevyeltä.

S