Oltiin Purnussa Niinan ja Annin kans. Ensin oli Linol valivali, nää perinteiset kuinka pitkä matka viel on, en jaksa kävellä, haluan kotiin, ei oo tekemistä, äiti, kanna mua, haluan jätskiä,äitiäitiäiti jne... Kunnes löytyi puro, joka taidetta oli sekin vaik pisti silmään puron kalskeus muoveineen. Olisin halunnut koristella puron reunat kivillä ja saattaa purolle tyypillinen kauneus loppuun. Silti virtaavassa vedessä on voimaa ja rupes pojatkin viihtymään. Lennillä takapuoli märkänä, kävi jo siel istumassa, Lino uitti laivoja, jätepuun palasia.
Kaunis paikka tuo Purnu, upeita teoksia, näteimpänä suurensuuri pallotaideteos, jossa pieniä ympyröitä niin että muodostui iso ympyrä, ehkä halkaisija n.2m, seuraavas taulus pienempi halkaisija jne..tauluja oli ehkä kymmenen joista viimeisin pikkiriikkinen. Nämä vierivieren seinällä.
Savusauna rantoineen, ihan huikee ja grillipaikka vieres katoksineen. Savusaunan lattia pyöreitä rantakiviä, kaik niin kaunista. Haluun joskus jotkut juhlat tollaseen paikkaan. Meidän perheen kaik synttärit on talvella mut ehkä jotain muuta vois joskus järjestellä sinne.
Niin ja kun kotiin tultiin, ruvettiin me Linon kans miettimään virran tekemistä. Soitettiin jo mummelilta suihkulähteen pumppua kunnes päädyin ihan mekaaniseen puroon. Autotalliin metsästysretkelle, löyty isin teippejä ja niistä saatiinkin oiva virta. Ämpärillinen vettä, pojalle kastelukannu kouraan, solmittiin teipin palasilla isosta teipistä kouru, tavaroita tukemaan rakennelmaa ja paistinpannu vastaanottamaan tikkuja ja lehtiä mitkä toimi veneinä. Ja poika leikki onnessaan ainakin tunnin, välillä kävin kopittamassa laivat alajuoksulla ja tyhjentämässä yhteistyöllä paistinpannusta vedet pienen kipon ja isomman kipon avulla takas ämpäriin jne.. Lino oli onnellinen yhden päivän purosta. Teipin paperi se tuskin enää huomenna kantaa vettä.
Täyttelin tänään lasten päivähoitolappuja, tunteet myllersi kun ajatteli lapset hoitoon, Linohan varmasti siel nauttii olla ja touhuta mut pikku Lennille se on todella iso muutos elämään. Reipas poikahan se on ja isoveikka tukena mut pitkät päivät erossa tutusta ympäristöstä ja vanhemmista vaatii sopeutumista. Linolla otti koville alkukuukaudet Lennin ikäisenä ja huusi suoraa huutoa aina vähintään puolituntia kotiin tullessa mun sylissä ja tietty aamut oli apaattinen ja pyysi saada jäädä kotiin. Samaa oiretta ollut nytkin vaik Lenni ollut isänsä kaa kotona niin mun saapuessa alkaa tunnin huutosessio ja isänsä sanoo et yhtään ei oo kränänny koko päivänä, niinhän se menee, äidille tunteet puretaan, äiti ne osaa ottaa vastaan.
Nyt ja tulevaisuudessa on tärkeää nukkua paljon ja laskee vaan sataan, kuvitella korvatulpat korviin ja sylitellä poikia, niin eiköhän siitä selvitä. Tasan kaks vuotta sitten Lino ollut viimeksi hoidossa. Voi miten nauttii kavereista ja kaikesta toiminnasta siel.
Tuo allaoleva rallijuttu oli kirjoitettu tänne jo la iltana klo 22 mut jostain syystä vasta sunnuntaina tuonne pamahti.
Hyvää alkavaa viikkoa! Nautitaan viel lämpöisistä kesäilloista!
S
