23.4.2012

Lisää juttua

Lenni syö itseänsä just ehkä yöunille..tää on jotenkin niin helpon ja kevyen tuntuista olla kaksin vauvan kaa. Ollaan niin yhtä sen kans että tää tuntuu niin mahtavalta keskittyä siihen tunteeseen täysillä. Ihmettelen vieläkin miten Linon kans se vauva-aika oli niin raskasta. Ensinnäkin Lino itki paljon ja millään liikkeellä sitä ei saanu hiljaseks, toisekseen yöunet oli tajuttoman katkonaisia ja päivällä unet todella lyhyitä, välillä nukuttiin hyvinkin mutta sitten olikin taas paljon menoja ja en osannu olla näin paikoillaan.

Lenni heräs just. Nukku mun kainalossa, ihanaa vaan loikoilla. Ehdin täs välissä puhuun pitkän puhelun Annen kans, mistä sitä juttua riittääkin!? Välillä oltiin hiljaa ja Anne teki töitänsä, viimeisteli juttuja ennen loman alkua ja mä seurasin telkkarista csi jaksoa. Täydellisiä kun en voinu katsoa kun niin monta jääny väliin, kaikki kyl nauhalla, nyt niihin tarttis jo päivän että ehtis katsoon kaikki.

Mulla oli myös toisen ystävän kanssa tänään niin hyvät keskustelut puhelimessa, hän opiskelee kasvatustiedettä ja ihmettelinkin kuin upeaa ja mielenkiintoista tekstiä saa lukea ja myös sitä miksi ihmeessä tää yhteiskunta on tällainen vaikka ihan kaikkea muuta opetetaan. Ja miksi ihmisten täytyy saada kaikki tänne heti ja mitä helpommin niin sen parempi ja seurauksia ei aatella, ei osata aatella niin pitkälle esim 10v päähän jolloin ruoeaa viimeistään näkymään esim lapsen oireilu välinpitämättömästä kasvatuksesta. Lapsethan toivoo tänäpäivänä vanhemmiltaan yhteistä aikaa.

Uutisissa just oppivelvollisuus 18v asti, loistava juttu! Kävi niin sääliks Senniä kun ei päässy mihinkään haluamistaan koulutusvaihtoehdoista peruskoulun jälkeen. Vasta just ennen koulun alkua sai sitten paikan kouluun mut ei nyt ihan sinne kun halus. Koko kesä jännitettiin ja kaikkihan sen ikäiset puhu vaan uudesta koulustaan ja se että sitä ei ollu lainkaan, vie itseluottamuksen. Se oli vaan niin musertavaa että nuoren ihmisen ammattihaaveet tuhoutui tyyliin jonkun matikannumeron takia ja siinä vaiheessa kun nuori herkimmillään itseänsä etsimässä.

Missähän mun ukkoni on? :) piti tulla jo puol kymppi, nautin siis suuresti olla ihan itekseen tääl himas mutta aina sitä huolestuu ku ei toisesta kuulu. Mä herkuttelin tääl just Linon ja Annen mulle ostaman Riesen patukalla ja suklaariisimaidolla. Patukka oli tummaa suklaata ja toffeeta ja pari palaa vei suklaan himon ja oli todella herkullista. Liputan edelleen mieluiten raakasuklaan puolesta, mutta makeanhimoon kelpaa muutkin. No nyt se Espe soitti et viel menee vähä aikaa. Mä ihmettelen välillä tai siis melko usein et miten se jaksaa ku aamul lähtee seiskalta ja usein kotiutuu paloasemalta tällain iltamyöhään ja kun vaatii ne 9h yöunet, vaikkakin harvinaista nykyään.

Eilen oli MLL:n kevätrieha liikuntahallilla, ihana tapahtuma. Sitä ennen käytii hakeen piknik-eväätja syötiin ne paloaseman pihassa auringonpaisteessa. Ensimmäinen kevätkesäpäivä, t-paidalla olis tarjennu. Anne liitty meidän seuraan ja mentiin hörppään kahveet liikuntahallille. Leikittiin leikkipuistossa, Lino laski onnessaan liukumäkeä pitkästä aikaa ja hyppi kaikki vesilätäköt, ajeli autolla ja laivaakin ohjas. Pojat lähti päiväunille tai Esa formulakatsomoonsa, me Annen kaa palauttaan Miralle niiden kameraa. Pikkujärkkäri Olympus jolla tulee yllättävän hyviä kuvia kokosekseen ja sillähän innostuin kuvaan vauvaa. Suurinosa ristiäiskuvista oli Sofiasiskon ottamia kunnon järkkärillä, sellanen olis ihan unelma, mut pääasia et joillain on kameroita ja pääsen nauttiin kauniista kuvista.

Lenni nukahti mua vasten, sydämemme lyö jälleen yhteen. Tässä vois olla ikuisuuden.

S