Heräsin äsken ja edellinen muistikuvani että tulin vaan imettään ja Iholla ohjelman lopputekstit pyöri ruudulla. Mä siis nukahtanu, vauva mul kainalossa, koko talo täydessä valaistuksessa. Varmaan mielenkiintoisen näköinen talo ulospäin, miten sattukin ettei ollu lamppua mikä ei olis palanu ja niitä on paljon. Lino räväyttää aina kaikki päälle. Puuro oli liedellä, heitin äsken jääkaappiin, kai se viel hyvää on vaik maitoineen siinä seissy. Pesin meikit, hampaat ja nyt vähän freesimpi olo.
Pyykit oli koneessa, heittelin ne äsken kuivuun ja ihmettelin että n.5h sitten ripustamani edelliset olivat jo kuivia. Hienointa että mehän nukuttiin vauvan kaa 3h putkeen. Nyt tuli nälkä, ei se puuro ny kovasti houkuta, sillä siivosin just kasan sitä lattialta. Anne oli poikkeemas ja luki Linolle kirjaa ja mä heittelin puuroo suukkuun kunnes Lino sano että paha olo ja näin sen silmistä että sattuu, siinä samassa vauva Annelle ja en ehtiny poikaa ottaa viel lattialta kun rupes oksentaan. Mietin tietty heti et mitä on syöty, en haluais ny aatella et se olis pöpö.
Lino söi hetkeä aiemmin happamia inka-marjoja suklaanteon ohessa ja kuivattua ananasta ja taatelia, muuten ei mitään erikoista. Toivon että joku noista ärsytti. Leivottiin pojan kaa raakasuklaata eikä se ihan haasteitta onnistunu. Mul oli pöydällä vesihaude ja pikkukattila johon aineet tuli laittaa niin Lino toistuvasti heitti kaakaovoit ym. veteen. Vesi on suklaan koostumuksen pahin vihollinen ja roskiinhan ainekset aina meni.
Kun sit kolmannella kerralla kaato sen koko pikkukattilan sisällön veteen, niin sit lähti poika pois leipomasta. Nää kaikki tapahtu kun selkäni käänsin oikeesti vaan kahdeks sekunniks ja kielsin moneen kertaan et ei saanu koskea ku äitin kaa. Autto mua siis aina laittamalla ainekset kattilaan. Oma vikahan se oli että käänsin selkäni, nappasin vaan aina lämmintä vettä lisää vähän hanasta ja niin se vaan poika käytti ajan hyväks.
Nostin siis Linon pois keittiöstä kun kieltojen jälkeen kolmannen kerran kuitenkin kaateli ne aineet. Vähän huuli väpätti mutta meni reippaasti sohvalta tarkkaileen tilannetta ja sano että "äiti on vihainen" ja toisti lauseen viel myöhemminkin kun kysy multa tuttia ja en vastannu heti..äiti on vihainen. Ei täs siis mitään dramatiikkaa, en huutanu mutta ääneni korotin ja sanoin sillä hetkellä tiukan ein osallistumiseen.
Tuntia myöhemmin me sit jatkettiin valmistusta, mitä kaikkee siihen väliin mahtukaan. Tuntu et vauva söi kokoajan ja aina kun jotain yritti tehdä niin vaan itki tai sitten söi. Unet jäi aina 5min pituisiks ja turhauttaa sekin kun ei saa mitään tehtyä. Suklaat saatiin onnistuneesti pikkumuotteihin vauvan kököttäessä Annen syykyssä ja Lino sano silmät kirkkaana "äiti ei oo enää vihanen" voi suloista. Joo harvoin oon vihanen ja näky sit aikas selvästi se hetki. Hienosti poika sen ymmärsi. Niin ja ne suklaiden maistamiset jäi Linon vattan tultua kipeeks, oompahan leiponu jotain pientä ristiäisiin. Muut leivonnaiset tulee mummilta, mä keskityn esille panoon ja salaatin tekohon.
Ei Anne sun tarvii niitä kelloja hakee..tulee hetki kun ne ostetaan sit joskus. Hulluil päivil siis Michael Korsin kellot hyvään hintaan perjantaina.
Tein niin hyvää ruokaa tänään. Ke iltana likoon täysjyväriisit ja adukipavut. Keittelin papuja aamulla ennen pomppukerhoa reilun tunnin ja sit päikkäreiden jälkeen keitin riisn ja pavut laitoin kiehuun pannulle. Lisäsin pieniä porkkanan paloja ja myöhemmin pari sipulia. Mausteeks vähä pippurijuustoa, voita, valkosipulia, nokkosta ja muita yrttejä. Hautu siinä kannen alla. Oli niin mainioo ruokaa. Loput riisit heitin sekaan ja nyt on risottoo pakkases parin päivän annokset.
Pappi kävi tänään, suunniteltiin juhlia. Ja ku mulla olis taas niin paljon kaikkee asiaa tänne kirjoittaaa mut meinaan nukahtaa. Meil hyvä asenne juhlia ja niitä järjestämistä kohtaan ku ei mitää ressiä mistään. Paljon on pikkuhommaa ja projektikasoja, jos ei ehdi niitä setviin, niin heitetään kaappiin ja otetaan sit kasa taas joskus esille setvimistä varten.
Rappurallin meinaan huomen ostaa, nyt tulee niin paljon hiekkaa sisälle. Kivaa pikkujärjestelyy asenteella mikään ei oo pakko. Kamala sana toi pakko. Niin piti kirjoittaa just asenteista ja positiivisuudesta ja minkä kuvan antaa muille itsestään se millä tyylillä asioista puhuu. Muista sanoo että saat tehdä asioita sen sijaan että käyttäisit sanoja pakko, täytyy, pitää..mieletön vaikutus koko puhetyyliin ja olemukseen tulee, mä opetellu tota jo jonkin aikaa, haastavaa ja palkitsevaa.
Heippa
S
Pyykit oli koneessa, heittelin ne äsken kuivuun ja ihmettelin että n.5h sitten ripustamani edelliset olivat jo kuivia. Hienointa että mehän nukuttiin vauvan kaa 3h putkeen. Nyt tuli nälkä, ei se puuro ny kovasti houkuta, sillä siivosin just kasan sitä lattialta. Anne oli poikkeemas ja luki Linolle kirjaa ja mä heittelin puuroo suukkuun kunnes Lino sano että paha olo ja näin sen silmistä että sattuu, siinä samassa vauva Annelle ja en ehtiny poikaa ottaa viel lattialta kun rupes oksentaan. Mietin tietty heti et mitä on syöty, en haluais ny aatella et se olis pöpö.
Lino söi hetkeä aiemmin happamia inka-marjoja suklaanteon ohessa ja kuivattua ananasta ja taatelia, muuten ei mitään erikoista. Toivon että joku noista ärsytti. Leivottiin pojan kaa raakasuklaata eikä se ihan haasteitta onnistunu. Mul oli pöydällä vesihaude ja pikkukattila johon aineet tuli laittaa niin Lino toistuvasti heitti kaakaovoit ym. veteen. Vesi on suklaan koostumuksen pahin vihollinen ja roskiinhan ainekset aina meni.
Kun sit kolmannella kerralla kaato sen koko pikkukattilan sisällön veteen, niin sit lähti poika pois leipomasta. Nää kaikki tapahtu kun selkäni käänsin oikeesti vaan kahdeks sekunniks ja kielsin moneen kertaan et ei saanu koskea ku äitin kaa. Autto mua siis aina laittamalla ainekset kattilaan. Oma vikahan se oli että käänsin selkäni, nappasin vaan aina lämmintä vettä lisää vähän hanasta ja niin se vaan poika käytti ajan hyväks.
Nostin siis Linon pois keittiöstä kun kieltojen jälkeen kolmannen kerran kuitenkin kaateli ne aineet. Vähän huuli väpätti mutta meni reippaasti sohvalta tarkkaileen tilannetta ja sano että "äiti on vihainen" ja toisti lauseen viel myöhemminkin kun kysy multa tuttia ja en vastannu heti..äiti on vihainen. Ei täs siis mitään dramatiikkaa, en huutanu mutta ääneni korotin ja sanoin sillä hetkellä tiukan ein osallistumiseen.
Ei Anne sun tarvii niitä kelloja hakee..tulee hetki kun ne ostetaan sit joskus. Hulluil päivil siis Michael Korsin kellot hyvään hintaan perjantaina.
Tein niin hyvää ruokaa tänään. Ke iltana likoon täysjyväriisit ja adukipavut. Keittelin papuja aamulla ennen pomppukerhoa reilun tunnin ja sit päikkäreiden jälkeen keitin riisn ja pavut laitoin kiehuun pannulle. Lisäsin pieniä porkkanan paloja ja myöhemmin pari sipulia. Mausteeks vähä pippurijuustoa, voita, valkosipulia, nokkosta ja muita yrttejä. Hautu siinä kannen alla. Oli niin mainioo ruokaa. Loput riisit heitin sekaan ja nyt on risottoo pakkases parin päivän annokset.
Pappi kävi tänään, suunniteltiin juhlia. Ja ku mulla olis taas niin paljon kaikkee asiaa tänne kirjoittaaa mut meinaan nukahtaa. Meil hyvä asenne juhlia ja niitä järjestämistä kohtaan ku ei mitää ressiä mistään. Paljon on pikkuhommaa ja projektikasoja, jos ei ehdi niitä setviin, niin heitetään kaappiin ja otetaan sit kasa taas joskus esille setvimistä varten.
Rappurallin meinaan huomen ostaa, nyt tulee niin paljon hiekkaa sisälle. Kivaa pikkujärjestelyy asenteella mikään ei oo pakko. Kamala sana toi pakko. Niin piti kirjoittaa just asenteista ja positiivisuudesta ja minkä kuvan antaa muille itsestään se millä tyylillä asioista puhuu. Muista sanoo että saat tehdä asioita sen sijaan että käyttäisit sanoja pakko, täytyy, pitää..mieletön vaikutus koko puhetyyliin ja olemukseen tulee, mä opetellu tota jo jonkin aikaa, haastavaa ja palkitsevaa.
Heippa
S
