Oprah

Oprah on ollut lempiohjelmani kaikki vuodet. Mäkkäriaikoina yövoron jäljiltä herättyäni iltapäivällä nautin aamupalani Oprahia katsellen. Se tuli usein siihen aikaan myös kun päivätöistä saapui kotiin hetkeksi huilaamaan ennen iltamenoja. Tallentavien digiboxien aikakaudella otin aina kaikki viikon jaksot nauhalle ja katsoin päivän jakson yöllä ennen nukkumaan menoa.

Tänään tein jälleen niin, aamulla kun seurasin yhdeksän uutisia jotka usein tsekkaan herättyäni ja sit sammutankin tv:n, pitkästä aikaa tuli sellanen fiilis et tuleekohan Oprah tänään, tekis mieli ottaa nauhalle. Koko kesänä en oo tainnut niitä katsoa. Katsoin sen äsken, ihana jakso ja tää viikko on koko ohjelman viimeisten jaksojen viikko. 25v ohjelmaa ovat seuranneet miljoonat ihmiset ja nyt saamme seurata päätösjaksot.

Mä vollotin tääl tätä jaksoa jossa esiteltiin koko ajalta merkittävimmät vieraat tarinoineen. En osaa edes kertoo mitä ne ihmiset ovat kokeneet saati antaneet toivoa maailmalle. Yritän kertoo mua koskettavimman.. Eräskin äiti oli nyt ohjelmassa poikansa muiston kunniaksi, poika oli sielunveli Oprahin kanssa, ihan tajuton profeetta, eli 13-vuotiaaksi, ehti sinä aikana tekemään tärkeää tehtäväänsä. Hänen äitinsä oli menettänyt kaikki neljä lastaan lihasrappeumataudin vuoksi. .... Tää äiti oli ylpeä lastensa muistoista ja varsinkin tämän profeetta- pojan elämäntehtävästä jota äiti hienosti jatkoi. Ne pojan lauseet oli kyl mielettömiä, elämän todellisuutta ja mahdollisuutta. En vaan silti tajua miten se äiti oli vielä järjissään kaiken jälkeen ja äiti itsekin pyörätuolissa ja happipullojen varassa. Miksi äiti oli selvinnyt taudin kanssa noin vanhaksi ja lapset eivät.

Nappasin nyt kaikki loputkin jaksot päätösjaksoineen nauhalle ja nautin niiden katselusta näinä hämärtyvinä sadeiltoina. Ihana ohjelma, antanut ja opettanut mulle niin paljon tästä elämän herkkyydestä!

S