Nukutaan Lennin kans meidän tv-huoneessa ja ihanaa vaihtelua katsoa välillä tv tä. Eilen katoin pari jaksoa sinkkuelämää ja nyt näin loppuosan erilaiset äidit ohjelmasta, todellakin eriliaisia äitejä tässä maailmassa. Nyt katson miljonäärit slummissa, loistava ohjelma ja herättelee aikalailla. Neljä miljonääriä asuvat viikon Kenian suurimmassa slummissa lähellä Nairobia ja etsivät töitä jotta saavat ruokaa ja puhdasta vettä. Keskimääräinen päiväpalkka 40centtiä. Toivottavasti tällainen ohjelma saa ihmiset auttamaan aluetta ihan oikeasti.
Ja mieleeni tulee se miten olen laiminlyönyt Kenialaista kummipoikaani, maksan kuukausittain 27e mutta en ole vuosien aikana lähettänyt kuin yhden kirjeen. Kuinka välinpitämätöntä! Hän on lähettänyt myös minulle kerran piirrustuksiaan ja kuvan hänestä saan Planin kautta vuosittain. Joseph taitaa olla jo 11 vuotta ja sain hänet kummipojakseni kun hän oli 5 vuotias. Sellainen lapsen innokas katse on hävinnyt kuvista ja pojasta on kasvanut nuori mies.
On se hurjaa miten elämme niin erilaista elämää. Miksi joku toinen saa paremman pohjan kuin toinen. Sosiaaliturva on hieno asia mutta silti ihmiset masentuvat omaan kohtaloonsa..tarpeettomuuteen tms..en mä tiedä. Tuos ohjelmas vaan näki sen että vaikka perheen isä oli menettänyt toivonsa, lapioi paskaa öisin vessoista tynnyreihin ja kuljetti sen 1km päähän jokeen. Wc tä käytti tuhat ihmistä päivässä! Ja hän vain hymyili kahdeksalle lapselleen ja antoi näin toivoa tulevasta, ei halunnun lapsille surullisia tunteita vaan pelkkää positiivisuutta.
Miten me täällä Suomessa kun emme nälkään kuole emmekä joudu joka ikinen päivä taistelemaan henkemme ja perheemme hengen puolesta, miten emme osaa olla kiitollisia siitä mitä on. Miksi tehdään pahaa oloa toisille kun se oma perhe ja läheiset on maailman tärkein juttu. Työ ja oma ego menee niin monilla edelle ja unohdetaan se mikä toivottavasti löytyy joskus vanhuuden päivillä ehkä uudelleen.
Ihmiset on niin itsekkäitä ja varsinkin omia lapsia kohtaan, tehdään niin miten aikuiselle on helpompi, lasta ja pidemmän ajan seuraamuksista välittämättä kunhan tässä ja nyt pääsee helpolla.
Tekee pahaa niin usein monien lasten puolesta, miten voisin auttaa joitain huonossa asemassa olevia lapsia jotka kaipaisivat kipeästi turvallista aikuista lähelleen. Sijaisperhetoiminta tms..jossain vaiheessa todellakin!
Tehdään jokaisesta päivästä onnellinen itsellemme ja läheisillemme ja ollaan kiitollisia. Asetutaan lasten asemaan ja mietitään mitä he haluaisivat.. läheisyyttä, rohkaisevia katseita, kannustavia sanoja, hyväksyntää ja hassuttelua. Tuota kaikkea voi kuka tahansa tehdä missä vaan. Vaikka bussipysäkillä jututtaa lapsia tai vanhuksia, luoda hyvää mieltä ja välittämistä, pienillä teoilla on suuri merkitys. Haastan jokaisen tekemään hyviä töitä pitkin päivää, se palkitsee myös itselle. Joohan?
Paasausta maailman parantamisesta, mutta se on niin yksinkertaista kuin pienellä saa hyvää mieltä aikaiseksi niin monille.
S
