Syyssiltaa

Katselen dokumenttia 12v lapsesta joka on kuin 96vuotias. Progeria- lapset elävät n.13 vuotiaisksi ja tässä dokkarissa tyttö kokeilee ensimmäisenä ihmisenä lääkkeitä vanhenemisen estämiseksi.

Hurjaa siis että vanhemmat on niin ikionnellisia jokaikisestä lapsen ikävuodesta eikä osanneet haaveillakaan yläkoulusta. Voi miten me kaikki muistettais joka päivä joka hetki olla niin ikionnellisia jokaisesta rakkaastamme. Ihana dokumentti, niin reipas tyttö!

Mä herkuttelen tääl yrttiteellä ja suklaalla. Lino on mummin kainalossa, lähti sinne iltaruoan jälkeen kun mummi tuli fillarilla hakemaan ja poika palautetaan kotiin kymmeneltä aamulla. Meille tulee kavereita huomenna kylään koko päiväksi. Kävin kaupassa oikeen kunnolla, kolme kassia ruokaa, wc-paperia ja vaippoja. Kärryt oli niin täynnä, Lenni nukku sen aikaa terassilla ja herättyään oli itkeskelly isin syykyssä. On niin mun perään. Ei se haittaa mutta sitä kaipaa joskus tunnin sillon tällöin omaa aikaa. Poika on niin onnellinen päästessään mun syliin. En sano etteikö viihtyis isänsä kanssa. Hakee isältään kovasti katsekontaktia ja huomiota ja pärjäävät todella hyvin. Pitkästä aikaa kanniskelin Lenniä kantorepussa kun purin kauppakasseja, on se kyl kätevä!

Ostin papaijan puolikkaan, en voinut vastustaa kun olivat valmiiksi sen puolittaneet ja näytti niin houkuttelevalta. Nyt on pikkuhiljaa ruvennu ajattelemaan tulevaa matkaa ja siel niitä papaijoita, meloneja ja kookoksia syödään vattat pullolleen. Matkaan muutama kuukausi viel. Mutta jouluhan on jo 2kk päästä..mitä ihmettä! Nyt jo! : )

S