Laitettiin poikien huonetta kondikseen ja makkari on nyt ihan mielettömän kivan näköinen, pikkujutuilla ja olemassa olevilla tavaroilla ja niiden pyörittelyillä saa kivaa muutosta. Kauheet määrät rojua pois, kiertoon ja roskiin. Oli laatikoita joita roudattu vuosia niitä läpikäymättä ja löytyy sellaisia vieläkin mutta tavaroista luopuminen on ihanaa!
Ja vielä jos on joku joka voi ottaa ne vastaan ja iloita siitä niin sehän parasta on. Tänään kun ystävä käveli ovesta sisään lykkäsin takin syliin ja haluaisin että tänne tulisi lisää kokoisiani naisia jotka vaikka tarvitsisivat jotain ja kelpuuttaisivat vaatteitani.
Lenni ollut todella itkuinen viimepäivät..hermostunut ja ärhäkkä, pitäiskö jo käyttää lääkärissä. Kerran kokeilimme kipulääkkeen antoa mutta siitä ei ollut helpotusta joten hylkäsin sen ja vaan mietin et mikä ihme. Yleensä jos kipulääke ei helpota, vaiva voi olla suolistossa. En mä tiedä. Oon kantanut ja pitänyt sylissä..joka hetki ei mahdollista. Nukkunut kuitenkin ihan hyvin nyt vaikkakin viikonloppuna itki yötkin.
Äänestin vaaleissa ihmistä joka ei valitettavasti päässyt ja olen ihmeissäni. Hän jos joku on vilpittömästi ajanut yhteistä hyvää ilman itsekkyyttä. Ja kokemusta on rutkasti. Mikä parasta hän on kuunnellut mielenkiinnolla uusia ajatuksia nuorilta ja kärsivällisesti kertonut perusteluita omille ajatuksilleen ja antanut monipuolista kuvaa asioista kuitenkaan tyrmäämättä koskaan minunkaan mielipiteitäni. Epäitsekkyys ja aina parhaansa tekeminen tosissaan ja näkyvä aikaan saaminen on mieletön yhdistelmä.
Mun vatsaan sattuu, niskoihin sattuu, söin piirakan palan ja ihan pikkasen jädee sen kanssa ja mua rankastaan. Olin iloinen tuos äsken selaillessani Luontaistuntija lehtistä mikä jaetaan joka kotiin siis luontaistuotekauppojen mainoslehtinen. Ihania juttuja ravintoon ja terveyteen liittyen siis että tietoa hyvinvoinnista tulee yhä enemmän suuremman kansan tietoisuuteen ainakin toivottavasti.
Autossa kesärenkaat ja ollaan kivasti lukossa kotosalla. Veikkaan että lumet viel sulavat ja pääsen turvallisesti ajalemaan kumikorjaamolla. Kyllä jumankauta vatsaa kivistää ne herkut, miks mun kroppa on näin herkkä.
Tos lehtises luki just se et keho kestää 35v asti melkein mitä vaan mut sit puskuri ei enää toimi ja keho ilmoittaa tulehdustilaansa erinäisin ilmenevien sairauksien muodossa. Mä oon kärsiny 15v asti jo.
Ny unille heti. Niin ja tippukeittiö muutti siis isoon keittiöön. Tippukeittiö ihana vanha kaapi löysi paikkansa kodinhoitohuoneesta ja pinnasänky kannettiin vihdoin autotallista sisälle..josko Lenni kokeilis siel nukkumista lähiaikoina, en tiä miten raaskin nukkua ilman lähikontaktia mutta varmasti nukun pitkän aikaa siinä vieressä patjalla. Ja samalla Lino opettelee omaan sänkyynsä. Tuntuu vaan niin haikealta kun illat niin parhaimpia lasten kanssa, ihanaa kun ne väsyneitä ja käpertyvät syliin tai kainaloon ja siihen nukahtavat.
Nukahdin jo : )
