Mun rakkain esine on kadonnut ja mikä hulluinta että näin siitä unta just viime yönä ja aamulla tietty tarkistin ja nyt iltapuuroa syödessäni tajusin et sormus puuttuu.
Vaihdoin äsken lakanat ja käänsin futon patjat ympäri..imuroin sitten sängynalusen ja kaikki koloset sängyn rungosta. Kävin puisteleen ulkona petivaatteet. Kerättiin lelut lattialta omiin laatikoihinsa. Näitä ennen oltiin anopilla missä en kyl tehny mitään ja olis ihme jos en olis tuntenu jo aiemmin et sormus puuttuu, sen yleensä huomaa aika nopeaan eli jotenkin uskon et se on tapahtunu täs illan aikana kotosalla. Oltiin myös pyöräilees Linon pikkupyörällä minkä sai papalta, oikee pyörä apupyörillä, innoissaan ajelee, mäkin sain välillä koittaa. Sitten käveltiin käsikädessä portaat ylös ja terassin runkopuita tasapainoiltiin käsikädes..siis jos siinä sormus jääny Linon käteen tms.. Mua harmittaa aivan älyttömästi, meen ihan just tonne ulos ettiin kun saan Lennin nukahtamaan.
Kirjotin tänne nää asiat muistiin jotta muistaa viel huomennakin etsii oikeista paikoista. Pölynimuripussin tutkin metallinpaljastimella jne.. En mä osaa antaa itelleni ikinä anteeks jos en löydä sitä!!
Mehän leivottiin Linon kaa päivällä lihapullia, se oliskin ihmeellistä jos kolahtaa hampaaseen huomenna vielä niitä syödessämme. Uskon niin vahvasti että se löytyy vaikkakin tuntuu viel mahdottomammalta kun neulan löytyminen heinäsuovasta. Mielummin hukkaan vaik rahapussini tai tän puhelimen mut se tunnearvo on mittaamaton tuos sormuksessa!!
Lino sano kun näki kyyneleet mun kasvoilla että äiti on nyt kiukkunen kun sormus hukassa, korjasin että surullinen ja äiti ihmettelee missä ihmeessä se voi olla. Toivottavasti Lino ei ota tuosta suurta huolta..ite kun muistan paljon lapsuudestani asioita jotka harmittivat vanhempiani ja mä otin niistä viel isomman harmituksen pitkäks aikaa itselleni kuten et iskä osti joskus Juupavaaraan 4h hissilipun ja sit jotain tapahtu ja ehtikin laskee vaan tunnin ajan ja meni siis 3h hukkaan.. tuon suuren murheen siis muistan vieläkin vaik isä ei varmaan edes muistanu sitä enää seuraaval viikol, joten pidetään me huolet poissa lasten korvilta tai selitetään edes että nyt ei enää harmita. : )
S