18.6.2012

Silmät ristissä

Sain tuon Linon kuvan just viestinä maiskilta.

Tänään on ollu sellanen päivä että silmät olis voinu pitää ummessa koko päivän, niin vaikea niitä oli pitää auki. Jalat ei oo kantanu. Ja mistä moinen väsymys? En mä itekään tiedä, mut usein viikonlopun jäljiltä oo aikas väsyny ku viikonloppuna ei malta nukkua ku kaikkee tapahtuu ja edellisyö oli painajainen. Ei täyttä tuntia ei.

Lino oli yökylässä mummilla, sinne siis jäi kun mummi juna-asemalta haettiin kaatosateessa. Siel me ooteltiin varjon alla junaa, jännää ja sieltä se mummi tuli. Vitsit mitä hetkiä pienelle joka niin innoissaan odottaa ja puhunu koko päivän kuinka mummi haetaan kun päiväunilta herää jne..

Olin siis juurikin tänään nukahtamassa kympin aikaan Lennin kaa päikkäreille kun sain soiton että nyt "mummi puljas pönttöön" : ) ei siis naurun asia mut pojan suusta kuulostaa juttu kun juttu hauskalta. Kiireesti lähdin poikaa hakeen jotta mummi pääsee lepään. Kierrettiin kotimatkalla onninpolku ja Lenni huusi kun syötävä, oli niin väsyny ja kun sillon kotona oltii just menos nukkuun ja ehti hetkeks torkahtaa, suoraa siirsin vaunuihin mutta uni tuli vasta tunnin työntelyn jälkeen.

Ei oo ollu tää päivä parhaita päiviäni ja sieltä onninpolulta soitin jo esallekin et nyt sellanen hetki et tekis mieli kadota. Koirat vinkuu, Linolla hiikkaa kengissä, ei voi kävellä ja Lenni huutaa ja huutaa. Huvimajaan poikettiin ja siinä yritin sylissäni rauhoitella poikaa mut ei millään. Ekaa kertaa sit tein niin että mentiin vaan vaunuil eteenpäin ja poika itkusteli, mahdollisimman kuoppaisista kohdista, tuttia suuhun ja unirättiä poskelle. Nukahti joo mut en vaan tykkää yhtään nukuttaa tollain, haluaisin että asiat tapahtuu mukavalla tavalla. Yhtälö oli tänään todella huono, mut se keveys kun sit nukahti, niin hiljaista ja Linon hassut jutut.

- äiti antaisitko puhelimen, katson kelloa, ykstoista, äiti antaisistko puhelimen, mul on isiä ikävä, soitan isille.
Niin se soitti ihan ite ja jutteli, en mä kaikkee kuullu mitä puhuivat ku siinä Lenniä höösäsin, mut puhelu alkoi sanoilla "isi,lino täällä, minun on ikävä isiä"

Kysyin sit puhelun päätteeks et mitäs se iskä sano niin "äitin pitäis totella Linoa, sillai se isi sano, sillai"
Puhuin pian Esan kaa, ku se soitti kertoakseen kuin oli naurussa pitelemistä pojan puhuessa jo niin selkokielisesti luuriin ja selitti mummin jutut ja lopuks heipat jne.. Siis kuin uskomatonta et jo niin iso.

Oltiin sisällä kotona jo puolilta päivää ja tajusin että ehdin tekeen ruoan ennen päikkäreitä. Mummeli haki Topin eläinlääkäriin, sillä mä en olis kai enää selvinny siitä reisusta lasten kanssa, niin oli ihanaa saada apua. Topi oli nukutettu ja tulehdus havaittiin, sai lääkkeet ja muutkin koirat Masi ja Roope saivat punkinestokapselit.

Parasta oli että mentiin nukkuun ja 3h myöhemmin vasta sängystä noustiin. Nukuin sikeesti ainakin kaks tunnin pätkää. Käytiin lasten kans suihkussa ja Lino pesi itsensä ja hiuksensa lukuisia kertoja ja vaan siks että löysin Salama suihkusaippuan täs joku päivä ja sano että pesee hiukset ainakin kymmenen kertaa. Pestiin ja pestiin. Sen sadesuihkun alla mahdutaan kaikki olemaan. Lenni aluks katseli meitä ja naureskelee vaan yleensä. Sit pikkujätkäkin pesulle. Vähän sitä suihku jännittää viel, mut ei pahakseen pistä.

Tää loppuiltakin on menny kyl ihan unessa vaik harvoin näin mulla, yleensähän piristyn, nyt on kai se kuuluisa megaväsymys mikä tulee vauvan ollessa muutaman kuukauden. Leikittiin irtokirjaimilla ja piilostaa, syötiin monta päärynää, Lino mittas lautoja ja sahas niitä uudet kuulokkeet korvilla. Laudat oli kuulemma -ykstoista pitkiä. Istuttiin portailla paloautossa ja käytiin pelastaan naakkoja piipuista ja kissuja puista.

Luettiin kirjoja ja hassuteltiin sängyllä koko porukka ja tais nuo nukahtaa 23 aikaan. Lennin kaa nukahdetaan ny. Ihanan aikasin jo, ennen puolenyön.

Annella ollu mahtis päivä ihanien tyyppien kaa päiväristeilyllä, kotimatkalla nyt.

Huominen tammelantori jää ny käymätä, ei menny aikataulut yksiin ja ehtii sitä myöhemminkin. Kotona on hommaa vaik kuin moneks sadepäiväks kyllä. Nyt on taas leluja niin että jalkoihinsa saa katsoa ja vaatehuolto tökkii, pesen kyl mut vaatteet kun ei kävele kaappiin. Tiskipöydällä on tajuton vuori, ei nää oo ku pikkujuttuja mut huomaa että on väsyny kun ei saa ryhdyttyy mihinkään, huomen kokeilen purkaa jonkun vuoren. : )

S