Mul on muuttunu todella mun tietokonekäyttäytyminen ton kotona olevan työkannettavan ja tän puhelimen kautta. On hienoa pysyä pinnalla mieltä kiinnostavissa asioissa, siis tietää missä mennään, voi lukea lukuisia blogeja päivässä, aina kun hetki aikaa. Aamulehti on jäänyt vähemmälle tarkastelulle ja tietty se oma tyhjä aika, jolloin tuijottaa vaan ulos, on sekin minimalisoitunu.
Toisaalta oon ihan onnessani kun saan tietoa paljon just asioista jotka kiinnostaa, upeaa tietoa, sellaista et ei malttais lopettaa, kuin hyvä kirja. Romaanikirjojen luku on unohtunut tyystin, tänään olen tarkastellu tietoja kirjoista aitoa ruokaa ja terveyden kiinalainen käsikirja. Etsin tietoa kaaleista ja veren kehittämisestä.
Nukahdin jo tos kympin aikaa hetkeks ja kun nousin näläntunteessani syömään niin koneen äärellä sitä tuli taasen yöpalat syötyä. Blogina oli nyt Lily stä joku muoti/sisustus blogi, kaikkee siel oli, kivaa tekstiä ja ihania kuvia.
http://www.lily.fi/palsta/lilous-crush
Löysin tonne Lilyyn päivällä kun klikkasin linkkiä facesta "21 syytä jäädä kotiäidiksi" oli hyvää tekstiä tuokin, kauheen kohun saanu aikaseks, musta on hienoa että jollain on halu ja mahdollisuus olla kotona 8v, mutta en mä lähtis niin kärkkäästi kommentoimaan niinku ihmiset oli tehny, ei mullakaan koskaan olis tohon mahkuja eikä ehkä haluakaan, mut mä oon mä. Kaikilla omat mielipiteensä, onks ihmiset niin katkeria sit vai miks tulistuu toisen kirjoittelusta, en mä usko et se kirjoittaja kuitenkaan väheksyis ihmisiä jotka ei tee samanlailla kun hän, tuopahan vaan julkisesti esille omat ajatuksensa.
http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi
Lino ei oo millänsäkään taas omassa sängyssä nukkumisesta, eli jatkossakin voi ottaa välillä pojan viikoks kainaloon. Musta tuntuu et kasvatuksessa yleensä suositaan liikaa rutiineja ja tiettyjä sääntöjä ja oon aiemminkin kirjoittanu et mua harmittaa kun ihmiset puhuu "et sä totutat sen siihen ja mitä sitten kun?" me eletään melkolailla fiiliksen mukaan ja hyvin menee. Mielenkiinnolla odotan kahden lapsen äitiyttä, sit varsinkin kun ne on jotain 4v ja 2v, niin ja se 3v uhma, mistä kauheesti pelotellaan.
Toivottavasti se uhmaikä tulis Linolle sinä aikana kun saan olla viel kotona eikä töissä. Pystyis keskittyä lapseen paremmin, eikä kaikki tulis ryöppynä hoitopäivän jälkeen. Mua jännittää tulevaisuus ja työhön paluu sit joskus, en halua huonoa omaatuntoa siitä että lapset 8h hoidossa, ehkä teen jotain 4pvän viikkoa kunnes lapset isompia, jotta olis sitä aikaa tarpeeksi läsnäolemiseen. Tää viimevuosi on ollut elämäni onnellisinta aikaa, ei kaikkien asioiden valossa mut Linon kans vietetyltä ajalta. Me nauretaan niin paljon sen kaa.
Mul on nyt synttärit, 29 vee. Se on aika vähän siihen nähden mitä kaikkee elämässä on tapahtunu. Miettii et jos saa elää toiset ja vaik kolmannenkin 29v setin niin mitä sitä kaikkea elämässä ehtii oppiinkaan kun pitää silmät auki ja mielen vastaanottavaisena.
Kyl näil superfoodeilla ja positiivisella asenteella pitäis 90 päästä, ; ) kunhan ei onnettomuuksia satu. Voi ku saisinkin tietää että olen olemassa viel 30v päästä niin ottaisin vähän lunkimmin näiden ajatusten kans. Toisaalta jokaisen päivän arvostaminen ja kiitollisuus kumpuaa tästä pelosta, ku eihän sitä koskaa tiedä mitä huomenna on.
Ei mulla sit tänä yönä muuta asiaa. Aamusta lähtien yritän fiilistellä synttäripäivää ja tehdä mahd pitkän jooga harjoituksen Lino seuranani, se osaa kans, niin ja hemmotella muutenkin pikkuasioilla, hyvää kahvia vois keitellä ja kosteuttaa kasvonsa jollain arkituotetta ihanammalla. Pyrkiä siihen hetkistä nauttimiseen, ihanaa pestä kattilaa jne.. : )
S
