Äitiyslomani alkaa virallisesti perjantaina. Nyt synnytys ja tulevaisuus on ollut enemmän mielessä kuin koskaan. Juuri äsken pakkasin "sairaalakassin, mikä sisältää lähinnä vauvan vaatteita. Mun tavaroita hammasharja,leggarit,hihaton pusero, neuletakki ja kaulaliina.
Viimekerralla kun Linon kanssa vietettiin sairaalassa 3vrk mua harmitti ne megaisot sairaalavaatteet, jotka pyöri lapsen päällä. Nyt otankin tulevalle pikkuselle pikkuvaatetta koossa 40-50cm. Teemana pikkuvaatteissa näyttäis olevan ruskea,valko,harmaa. Linon vanha villahaalari sinivalkoraitanen, mahtu vain 4kg asti. Olis pitäny laittaa kuvaan vaik vesipullo mittasuhteeks, noi vaatteet niin pieniä. Noiden lisäksi tietty kantoliina, silkkipusero vauvalle ja sukat sekä tumput.
Oltiin siel perhekerhos tiistaina ja siel oli puoltuntia raivoava n.3v poika, Lino sitä katseli silmät pyöreänä ja on harrastanut samaa nyt jo monesti näiden kahden päivän aikana. Meillä nukkumaan meno on yleensä ollu et poika ite kävelee sänkyyn, mut eilen oli isänsä kaa tunnin tahtojen taistelu ylipäätään mistään, väärä tutti, äiti heti tänne, "isi mene pois, tuli hälytys, mene pois piipaa-asemalle!" jne.. En menny väliin ja oon ylpeä esasta joka jakso ton tunnin hermostumatta kuunnella kaikkee mahdollista ja koko ajan silti pojan vierellä sitä hellästi silitellen ja rauhotellen. Voi kun noin olis kärsivällisyyttä aina tulevaisuudessakin sitten kun se uhmakin tulee ja väsymys uudesta vauvasta jne.
Tänään meillä oli pojan kaa samahomma 40min päivällä kun tultiin ulkoo, en olis saanu vaippaa ottaa pois, sitten en päälypuseroa jne.. Kaikki oli väärin ja Lino huusi ja kilju samoja lauseita, "ei paitaa pois, vaippa takasin!" ym.. Olin lähellä, pidin sylissä käsivarret maitohapoilla, hoin että ei oo mitään hätää ehkä itseäni rauhoitellen ja kaksin käsin sai pitää kii mahdotonta itkupotkuraivaria ja samalla suojata omaa vatsanseutuani potkuilta. Sit ihan yhtäkkiä rauhottui ja otti lujasti kii ja hali vaan. Ihan kun ei mitään niin syötiin ja mentiin päikkäreille, sit herättyään aloitti taas, onneks mummeli tuli pian kylään ja kiukku unohtu.
Nyt mä jaksan tollasta mut mitä sitten kun niitä on kaks, yritän opetella ajatteleen että kuuluu kasvuun ja pitää tukea ja antaa se turva oman tahdon löytymiselle. Kyl mä välillä pistän poikaa jäähylle sohvan nurkkaan kun kaukosäätimet, koiran ruoat tms lentelee mut noi kohtaukset on niin pahoja et sillon ei lasta voi jättää yksin, sehän menis ihan sekasin. Mielenkiintoista ja kasvattavaa tuo lapsen kasvu.
Linolle pakkasin myös kassin valmiiks, jos tulee pikalähtö sairaalaan. Veikkaisin kuitenkin että ennakoivia tulis vaik vrk ennen niin osais vähän varautua ja ei poikaa tarttis keskellä yötä rempustaa vaan vois rauhassa hoidella asiat kuntoon ennen lähtöä jo vaik iltasella.
Mun yks kaveri on ollu mukana doula-toiminnassa eli synnytykseen valmistautumisen apuna ja synnytykseen osallistujana äitien tukena, isien kera. En oo nähdy henkilöö aikoihin ja nyt saatiin vihdoin sovittua treffit ensi tiistaille. Kyselen vinkkejä luonnolliseen synnytykseen ja kätilöiden kanssa kommunikointiin sekä ruokaan liittyvissä asioissa. Hänellä itsellään 4 alle 10v lasta ja ovat kasvis/luomuruokailijoita, joten arkiruokavinkit ja terveenä pysyminen jne. kiinnostaa.
Mun maha möyrii puolelta toiselle, Lino ei koskaan tollain liikkunu ja epäilinkin aina et onks se hengis, tätä kaveria ei oo tarvinnu pohtia, helpottavaa ja nautinnollista seurata sen menoa. Tulis jo pian! : )
Linolla nyt pari hoitopäivää edessä, innoissaan on menossa, niin kai kun kavereita kova ikävä. Tietokoneella kirjoitti tänään ihan itekseen Lino ja Oona, muut nimet tulee kans jo parin kirjaimen vinkkaamisella. Aakkosista osaa lähes kaikki ja innoissaan on aina kun annan luvan että saat mennä kirjoittaan niin äiti jynssää pohjaan palanutta kattilaa tai jotain mihin apulaista en välttämättä nyt tarvitse. Isompi tiskipöytä olis välillä tarpeen siis yhden altaan sijasta vaik kaks niin saatais tiskata vierekkäin.
Makaan Linon tippukeittiön matolla, mun piti lukee uusinta glorian kotia mut tähän mä kellahdin kirjoittaan tänne.
Käytiin kylässä tänään ystävillämme ja sieltä reissulta ihania kuvia lapsista, niitä sitten laittelen kun koneen avaan seuraavan kerran. Puhelimesta ei saa ku yhden kuvan, muokkailemalla kaks kuvaa kerrallaan.
S
