Facessa mulla se uus timeline ollu muutaman päivän päällä, sitä on itekin kiva selata ja ei siel mitään ihmeellistä pitäis olla, pyysin annee sen viel tsekkaan jos jotain poistettavaa.
Roudattiin polttopuita kuivaan sisålle sillon kk sitten kaikki korit ja laatikot täyteen, niin nyt on sit viimepäivinä löytyny laatikoiden ympäriltä muutamia sellasia 2cm mittaisia toosi yököttäviä ötököitä. Tekis mieli viedä puut kaikki takas pihalle, niillä joku pesä jossain halossa ja nyt sit kuoriutunu ku ollu viikkoja lämpösessä. Me vaan inhotaan ötököitä ihan tajuttoman paljon. Toisaalta vois tulla kylmä ja päästäis polttaan ne puut ja ötökät niiden mukana.
Facesta viel ku timelinella näkyy nyt kuvat todella hyvin ja niitä selailin, ihana katsella vanhoja kuvia, mut meidän tuparikuvat, mul ollu siitä 4vkoa Linon syntymään, olin melko tujussa kunnossa. Nyt ei tunnu ihan siltä, mut en oo kyl mekkoo yrittäny ängetäkään päälle. Kokonaisuudessaan nyt kevyempi ja kivempi olo ku viimeks. Loppukesästä otti itsetunnolle ku alkukesän kuteet ei mahtunu, mut nyt en oo edes miettiny asiaa. On ne tietyt vaatteet mitä pitää ja ne kivoja päällä ja sit kiva olo. :)
Tuntu pitkältä tää viikonloppu, vaikka esa ihan normisti oli pe töissä. Ollaan oltu niin kotihiiriä, kaupassa käyntiä ja ulkoiluja lukuunottamatta oltu kotona. Mä oon kokoajan enemmän ja enemmän kotona. Siis tosi kivaa, mut ihmettelin tänäänkin esalle et tuleekohan musta mörkö vai oonko viel joskus menevä ja energinen. En mä nytkään ns löhötä osaa, kuvia laittelen koneelle, tänne kirjoitan, järjestelen, sisustan, opiskelen kirjoista ravitsemusta, tai lasten kasvatusta sekä viimeaikoina luonnollista synnytystä, laitan ruokaa, usein istualleen linon stokessa kun en jaksa pitkiä aikoja seistä ja pyykkejä tykkään pestä ja sukille haen pareja ja sit maalataan, leikitään ja askarrellaan, mut tää kaikki niin rentoa olemista kun ei tarvii kelloa katsoa.
Osaanko enään vastaanottaa aikataulutettua, kalenteri täynnä elämää, nyt ajatuskin sellaisesta kauhistuttaa.
Joudunks mä oikeesti viskeleen ne puut pihalle, nyt pelottaa et ötököitä enemmänkin tai sit katkaistaan sähköt ja lämmitetään puilla. Meil ei oo kyl sähkö ollu lämmityksen suhteen paljoakaan päällä, niin hyvin ottaa talteen lämmön. Sähkölaskut ollu miellyttäviä, satasia säästyy lämmityksen suhteen kuukausittain.
Lino on nyt omassa "tippusängyssään". Yritän pikkuhiljaa taas parin viikon perhepeteilyn jälkeen opastaa omaan sänkyyn. Tykkään vaan niin paljon ku se vieres, mut esa heräilee vähemmästäkin, niin ja uus tulokas tulee väkisinkin mun viereen, niin on se hyvä Linon nukkua omassaan. Iteki vaan muistaa lapsuudestaan kuin kivaa oli nukkua mökilläkin mummun ja vaarin välissä. Leveempi sänky pitäis hankkia niin mahduttais kaikki ja tääl ku välillä kaks koiraakin jalkopäässä.
Mulla synttärit kohta, mut niiden merkitys hyvin pieni. Ehdotin esalle et mentäis retkelle lapinniemen kylpylään Linon kaa ensviikonloppuna ku monta vapaata, se olis kivaa tekemistä pitkästä aikaa. Muuten taitaa synttärit mennä ohi sen koommin juhlimatta. Muori ja vaari, äiti ym. lähilähiporukka toki tulee kaffelle, me kun tupataan kahvitteleen nimipäivätkin tai jopa usein ilman syytäkin koko porukalla.
Jännittää ihan hulluna et koska tää tyyppi tulee maailmaan, siihen ei oo kauaa enään, niin ja se kipu. Mut kaikista eniten jännittää just se et miten kaikki sujuu, miten alkaa jne.. Se ku ei tiedä mitään miten asiat menee ja koska menee : )
Tää kaikki teksti tällaista kevyttä, päässä paljon muutakin. Toivon että kaikki saa olla onnellisia ja nauttia elämästä ilman suuria huolia. Olla rauhassa ja elää just niinkuin aina on haaveillut.
S
