Upee päivä, tosin hullu väsymys ja vieraassa paikassa, kotona tälläinen viel menee mut kolme unetonta yötä ja Lennin tajuton vauhti, kiipeilyt, uuden ympäristön vaarat, Linon jatkuva uhma ja kiukuttelu. Tää kaikki yhdessä sai mulle jo tänään kyyneleet silmiin ja turhauduin siitä tekemisen määrästä ja silti saamatta edes hetkeä nauttia kauniista päivästä.
Lenni meni ekoille päiväunille jo ysin aikaan, olis nukkunu aamul pitkään huonon yön jäljiltä mut Lino keikku jo seiskalta pystyssä. Ulkona oli pakkasta viel 14 ja Lenni hyvin peiteltynä nukkui terassilla puoltoistatuntia. Tän ajan Lino melki istukin potalla, yritettiin lähtee ulos mut sit aattelin et tässähän saa ruveta kohta ruokaakin laittamaan ja niin aloitinkin kuorimaan kasviksia ja koirille lihaa uuniin ja järkkäilin ja purin tavaroitamme paikoilleen.
Ei täällä vieraalla hellalla ne porkkanat ja lantut kypsyneet sitä tahtia kuin kotona ja ruoka viivästyi. Lino lähti onneks mummelin kans ulos ja Lennin kaa odoteltiin soppaa sisällä. Soppaa kun rupesin soseuttamaan ja Lennin laitoin katselemaan sohvalta ikkunasta ulos ja läpytti lasia kunnes oli jo liian kauan hiljaista..ja niin sieltähän se äite käveli lapseni kainalossa, että oli karannu ovesta terassille ja hymyssä suin oli laskeutumassa portaita alas. Katsoi mummeliin ja hymyili onnessaan, kättään ihmetteli kun tuntui kai vähän kylmältä. Äite sanoi et tuo hetki ja Lennin ilme jää ikuisiks ajoiks mieleensä. : ) huhhuh mitä säätöä
Oli ajatus ulkoilla ruoan jälkeen. Saatii koko porukka sopat vatsaan..Lino haalari päällä ja painu takas pihalle. Just kun Lennin kaa oltiin pukemassa, Lino tuli tällä kertaa pissalle ja vaatteet pois, puettiin taas ja päästiin vihdoin pihalle, niin eikös Linon ollu päästävä potalle..nyt kuulemma tulee muuten housuun ja niin lykkäsin Lennin vuorostaan mummelin kaa pihalle ja jäin Linoa auttamaan sisälle hiki päässä.
Siinä me sit oltiin sisällä aikamme ja kun joskus taas saatiin puettua ja ulos lähdettyä sai poika kilarit kun mummeli otti sen riisikakkuleivistä pari. Lino ja mummeli meni sisälle..päiväuniaika lähestyi, jäin Lennin kaa ulos ja vedin sitä pulkassa, ei se halunnu olla siel, halus syliin, halus sisälle. No ehdinhän jo ehkä 5min olemaankin ulkona. Sisälle ja lapsilta vaatteet pois ja sit ne kyyneleet tuli. Sanoin äitelle et oon koko aamun halunnu vaan edes vähän kävelemään jonnekin ulos, siel niin kaunistakin. Ja niin äiti patisti mut ulos ja lupas et pärjäävät kyllä vähän aikaa keskenään.
Huh, oli upeaa kävellä jäätä pitkin..koirat juoksi mun ympärillä, aurinko paistoi kasvoihin. Kävelin moottorikelkan jälkiä Laajan laiturille ja takaisin..tämä tärkeä vartin hengähdys oli ihana vaikkakin hieman lannistunut olo edelleen. Koiria kutsumalla ja niitä rapsuttelemalla pääsi siihen hetkeen ja huolet painui pois. Olin kuin uusi äiti astuessani hetkeä myöhemmin sisälle.
Pojat ne nakersi mummelin kanssa leipää, vehnäleipää, mun pahin painajainen tuo vehnä ja se muukin tuoteluettelo rypsiöljyineen.. onneks oli sentään kiviarinauunissa tehtyä ja käänsin ajatukseni niin että se muuttuu hyväksi lasten elimistössä ja ei ne usein vehnää saa, vahvistaa sydäntä. Ei meil koskaan oo syöty vehnäleipiä mun nuoruudessakaan, ehkä joskus ihan lapsena, mut aina ollu ruisleipää vaikka ei sekään mulle nykyisin sovi, satunnainen herkku paremminkin.
Nukuttiin päikkärit koko porukka, käyn jollain ylikierroksilla kun en mä nukkunu ku puoltuntii vaik pojat kainaloissani veti toista tuntia. Yritin hiippailla ylös sängystä..ei Lenni herää heti jos poistun..herää öisinkin kun käyn vessas, tajuttoman kii mussa. Välipalaa jogurttia, siemeniä ja banskua ja pihalle. Lino kiukutteli..makas sängys ja ei halunnu pihalle..rupes oleen jo hoppu että ehtii ennen pimeää, mikä onneks tulee joka päivä aina myöhempään.
Mummeli ja Lino lähtivät hiihtämään, Lino potki kyl äkkiä sukset veke ku ei pysyny mummelin perässä, yritin auttaa ja kannustaa mut ei ny huvittanu silti. Me Lennin kaa päästiin pihalle, jee oltiin pihalla ekaa kertaa koko jengi ja aurinko ei enää paistanu mut valosaa sentään viel oli. Vedin poikia pulkassa, pulkissa, sillä Lino ei halunnu Lenniä sen kaa samaan, äite hiihti ja otti sit Lennin sisälle kanssaan ja sain monot jalkaan ja ihanat omat vanhat sukseni starttas matkaan..ahkio perässäni ja Lino vällyjen välissä kyydissä. Nuo sukset on maailman parhaat, lyhyet, mahtuu autoon kun autoon, hyvä pito ja miellyttävä hiihtää.
Sauvat oli melki mun mittaset ja monot 3nroa liian suuret,mut pääasia et pääsin ulkoilemaan. Linon patistin sisälle tai oikeastaan soitin ulkoo sisälle äidilleni et huutelee ny pojan sisälle kun rupes jo kelikin viilenemään ja sauna lämpiämään ja heitin järvenympärilenkin koirien kans.
Kivaahan se hiihtäminen oli pitkästä aikaa, perinteinen aina ollukin..vapaa on mulle tuskaa.. ja pertsin tekniikka palautui mukavasti mieleen, toki kokeilin kaikkee, miten kädet jaksaa tasatyöntöjä jne. Oli niin hieno fiilis..aurinko laski puiden taa, puuterinen järvenpinta lukuunottamatta moottorikelkan uria..latujahan ei ollu ja sain valita missä urissa etenin.
Sisälle onnellisena siitä että olin saanut happea reippaasti ja mummeli Linon kaa saunaan..me Lennin kaa ruvettiin tekemään iltapalaksi pannukakkutaikinaa. Hirssihiutaleita ja spelttivehnää, leivinjauhe, suola, banaani, voi, maito, kanamuna. En mä niitä osannu paistaa mut onneks mummeli tuli apuun ja sano et eka menee aina pilalle jokatap.. saatiin hyviä pannukakkuja kuten muumeissakin kera hunajan tai lätyiltä ne enemmänkin näytti.
Lennin kaa käytiin saunas pesulla, istui lauteilla paljunsa kanssa ja kipitettiin takaisin sisälle kiireesti kun ulkona rupes olemaan jo lähemmäs -20 pakkasta ja se tuntui saunassa vetona jalkoihin, en muista vastaavaa aiemmin, mut ei me oo oltukaan kauheesti tääl näin talvisin.
Lenni nukahti ny, Lino kävi taskulamppujen ja mummelin ja koirien kaa iltalenkillä ja tuli kesken sieltä sisälle, kuulemma halus takas viel pihalle mut housut oli tippunu kokonaan alas haalarin alla : )) narut kii ja lamppunsa kans hetkeks heilumaan, tosin nyt taitaa olla jo mummelin kainalossa unilla sekin.
Niin haluan että huominen on helpompaa kuin tänään..tää unen vähyys tekee läsnäolosta vaikeaa ja kaikesta tekemisestä hankalan tuntuista, en halua olla tällainen, haluan nauttia ja olla kokematta negatiivisuutta. Nyt siis unta kaaliin niin paljon et huomenna kaikki menee kuin tanssi!
Tällainen päivä täällä metsän keskellä tänään.
S
Lähetetty Nokia-puhelimestani
LUONNONKIVI - HIRSITALO - ORIVESI - YSTÄVÄT - YRTIT - PERHE - LUONTO - SAUNA - LIIKUNTA
