Kivirinsessa

Lenni nukkuu kainalossani, ollaan me jo kai pari tuntia täs pötkötetty vierekkäin pedissä ja sitä ennen katseltiin aika-ajoja sohvalla mis nukahtikin syliini, pitkät päiväunet sil meneillään mut heti heräis jos tästä nousisin.

Katselen ulos, tää kuvakulma ulospäin näyttää katolta pian tippuvan lumen, kireen vilkkaa tippuvat vesipisarat lumeen muodostuneista kolmionmallisista kärjistä. Isoja pisaroita, toisesta kohtaa yksitellen, toisinaan vanana. Siel sataa oikeen kunnolla.

Onneks me käytiin hiihtämässä sillon lumipyryssä järven jäällä, taitaa suksimiset olla tältä talvelta ohitse mut mukavinta että lajia kohtaan erittäin positiivinen mielikuva niin kumpaakin tyyliä nyt kokeilleena. Muutaman vuoden päästä varmasti osaan jo hiihtää ja lähteä ladulle heti ensilumista alkaen.

Lennillä tukka pystyssä, hieroi aamulla mustikkapuurot päähänsä. En muista et oonko kirjoittanu kun aina pöydässä sil oltava oma lusikka, ei muuten suostu syömäänkään ns. helpoimmalla tavalla vaan sotku aikamoinen ruokahetkien jäljiltä. Tärkeää lapselle et saa itse opetella lusikan käyttöä, mut puuroo/soppaa on välillä metrienkin päässä. Ja samal kun treenailee tekniikkaa niin mä lappaan sapuskaa avonaiseen suuhun kunnes se suu menee suppuun.

Nyt isi ja Lino palasivat retkiltään, koirat haukku ja Lenni heräs, nyt on niiden vuoro mennä päikkäreille. Ihana rauhallinen aamu!

S