 |
Vedän tänne blogiin nyt kaik tän päivän kuvat kera spontaanien ajatuksien.
Kummatkin lyhdyistä olemme saaneet tuparilahjaa.. Muistan yleensä ihan helkkarin hyvin et mikä keneltäkin ja huomaan, että Lino käyttää ihan samaa.."haluun laittaa ne peteltä ja tiialta saamat hanskat.. ..äiti tuo se annelta saatu italiapallo.. ..missä se kaukoputki on kun mummelin kaa oltiin syömässä jne..
Lenni oppi eilen sanomaan poro! Ja tuo ärrähän tulee niin mainiosti. Yleisin hokema on "piia maarrit, piia maarrit" ..hoitotädit Miia ja Maarit ja sit "iissi, äiti, iissi, äiti, iissi piipaa"
Edelleenkään ei ainakaan usein kahta sanaa sillain lausemuodossa tule peräkkäin, mut kyl me hyvin toisiamme ymmärretään ja aina hakee kädestä ja näyttää jos en jotain ymmärrä.
Tekis niin mieli kuvata tätä arkea, tämä niin mieletöntä meininkiä ja vauhti uuden oppimisessa on kova. Ja jotenkin haluaisin itsekin nähdä videon lapsuudestani, siis joku kun selitän jotain ja tohotan. Kuvat ei kuitenkaa kerro niin paljoa.
On niin upeita hetkiä joka päivä, että haluaisi osan edes tallentaa.. ei sillä sillain merkitystä ja kokemuksiinhan ne jää, mutta jotenkin silti haluisin välähdyksiä arjestamme jonnekin.
Tänäänkin kun Lenniä nukutin ja sammutin heti valot kun oli jo myöhä ja Lino oli lukenu jo Lennille kirjaa. Lenni ihan kun jo nukahti kainalooni kunnes kuulu sen suusta piipaapiipaaa ja yhtäkkiä lähti kävelemään kohti kylppäriä, juu sinnehän jätti autokirjansa kun hampaita pestiin ja nyt muisti sen sit hakee. Nappas tullessaan takaisin valot päälle ja antoi kirjan mulle hokien kirrjaa kirrjaa ja niin me luettiin autokirja ja sit sammutin valot ja jätkä nukahti. Oli poika niin onnellinen taas kun sai toteuttaa itseään.
Haen tällä sitä, että kun antaa lapselle mahdollisuuden tehdä haluamansa asia niin mikä fiilis itelle tulee lapsen onnesta. Sama kun Esa patisti lapsia hammaspesulle ja ei ne kuunnellu kun leikkivät vauhdikkaasti yhdessä ja kuiskasin Esalle et antaa viel leikkiä et mä käytän tän ajan vaik hyödyks menemäl suihkuun. Hetkeä myöhemmin Lino luki Lennille kirjaa sängyssä, Lino sammutti kattovalot, laittoi yövalon ja otti Lennin kainaloon. Kuuntelin sivukorvalla poikia ja melki itku tuli siitä onnesta taas kuinka kaunis hetki tuo oli. Siis ja taas se, että antoi lasten toimia itse. Me vanhemmat toki päätetään asiat ja koskaan ei lipsuta päätöksistä, mut kelloa ei kannata aina tuijottaa, vartti sinne tänne ja päivän paras juttu saattaa tapahtua just silloin kun vähiten sitä odotit. Mäkin mietin kun väsyneenä juoksentelivat, että kohta kolahtaa ja satuttaa mut sit se menikin lukemiseks..riskinotto kannatttaa :D
Juma mikä blogimarathon..:)
S
Kummatkin lyhdyistä olemme saaneet tuparilahjaa.. Muistan yleensä ihan helkkarin hyvin et mikä keneltäkin ja huomaan, että Lino käyttää ihan samaa.."haluun laittaa ne peteltä ja tiialta saamat hanskat.. ..äiti tuo se annelta saatu italiapallo.. ..missä se kaukoputki on kun mummelin kaa oltiin syömässä jne..
Lenni oppi eilen sanomaan poro! Ja tuo ärrähän tulee niin mainiosti. Yleisin hokema on "piia maarrit, piia maarrit" ..hoitotädit Miia ja Maarit ja sit "iissi, äiti, iissi, äiti, iissi piipaa"
Edelleenkään ei ainakaan usein kahta sanaa sillain lausemuodossa tule peräkkäin, mut kyl me hyvin toisiamme ymmärretään ja aina hakee kädestä ja näyttää jos en jotain ymmärrä.
 |
| i |
On niin upeita hetkiä joka päivä, että haluaisi osan edes tallentaa.. ei sillä sillain merkitystä ja kokemuksiinhan ne jää, mutta jotenkin silti haluisin välähdyksiä arjestamme jonnekin.
Tänäänkin kun Lenniä nukutin ja sammutin heti valot kun oli jo myöhä ja Lino oli lukenu jo Lennille kirjaa. Lenni ihan kun jo nukahti kainalooni kunnes kuulu sen suusta piipaapiipaaa ja yhtäkkiä lähti kävelemään kohti kylppäriä, juu sinnehän jätti autokirjansa kun hampaita pestiin ja nyt muisti sen sit hakee. Nappas tullessaan takaisin valot päälle ja antoi kirjan mulle hokien kirrjaa kirrjaa ja niin me luettiin autokirja ja sit sammutin valot ja jätkä nukahti. Oli poika niin onnellinen taas kun sai toteuttaa itseään.
Haen tällä sitä, että kun antaa lapselle mahdollisuuden tehdä haluamansa asia niin mikä fiilis itelle tulee lapsen onnesta. Sama kun Esa patisti lapsia hammaspesulle ja ei ne kuunnellu kun leikkivät vauhdikkaasti yhdessä ja kuiskasin Esalle et antaa viel leikkiä et mä käytän tän ajan vaik hyödyks menemäl suihkuun. Hetkeä myöhemmin Lino luki Lennille kirjaa sängyssä, Lino sammutti kattovalot, laittoi yövalon ja otti Lennin kainaloon. Kuuntelin sivukorvalla poikia ja melki itku tuli siitä onnesta taas kuinka kaunis hetki tuo oli. Siis ja taas se, että antoi lasten toimia itse. Me vanhemmat toki päätetään asiat ja koskaan ei lipsuta päätöksistä, mut kelloa ei kannata aina tuijottaa, vartti sinne tänne ja päivän paras juttu saattaa tapahtua just silloin kun vähiten sitä odotit. Mäkin mietin kun väsyneenä juoksentelivat, että kohta kolahtaa ja satuttaa mut sit se menikin lukemiseks..riskinotto kannatttaa :D
Juma mikä blogimarathon..:)
S
