15.10.2010

pe ilta ja ihana viikonloppu

Heip,

Mä viel töissä, sain just kiireellisimmät hommat pulkkaan, oon taas autoton ja nyt venaan et Anne tulis hakeen mut täältä. On menny päivä taas hurjan vauhdikkaasti, ei täs kahdes päiväs kyl viikon hommia tehä, tullaan Linon kaa sit maanantaina jatkaan.

Oli ihan hullun rankka yö viime yö, huh, Lino meni nukkuun vasta klo 22 ja sit jo ennen puoltayötä rupes itkeskeleen 5 min välein, ei sil viel nälkä voinu olla, mut yhdelt sit annoin maidon, mut ei sekään auttanu, sitten kanniskelin sylissä ja yhtäkkiä pilkkopimeessä tuli melkoset seokset mun päälle, vaatteet vaihtoon ja sit Lino rauhoittui ja otin sen kuitenkin kainaloon, nukuttiin pari tuntia kunnes tää sama juttu alkoi uudestaan, se oli sellaista koiranunta koko loppu yö, mut onneks Linoki oli niin väsyny et torkahteli ysiin asti. Ei tää yks tällanen yö viel pistä väsyneeks, mut pari viel lisää niin sit rupeis oleen taas se mitä sillon ennen olikin, kuplassa oloa, tai vaan niin väsy ettei tajua mitään.

Lino ollu nyt päivän äitellä ja laitto viestiä että ollu just vähä omituinen mut helpotti ku sai vatsansa tyhjäks, voi pientä kun ei osaa kertoa vielä mikä hätänä. Huomen aamul vauvauinti, pari kertaa jäikin jo tos väliin, Lino on kun Hangon keksi ku pääsee altaaseen. Oli muuten hauskaa ku sillon oltiin siel Hangos niin siel oli tää Hangon keksitehdas ja logo just ku iloinen naama vaan voi olla. Tuli siis nähtyä sekin sitten.

Mun on pitäny kertoa mun mahtavan kummallisesta messureissusta viime viikolla Helsinkiin rakennusmessuille. Lähdin viime to aamul junalla ja ei mulla paikkalippua ollu ja juna täys ja menin sit ravintolavaunuun, siinä pöydäs istu kaks vanhempaa herrasmiestä ja olivat kans menossa messuille, pyysin käymään myös meidän osastolla ja siitähän ne kivikaupat sit lähti jo junassa. Toinen kertoi et vaimo halunnu jo pitkään kiviä laittaa, mut ei oo tienny mistä niitä voi ostaa. Puhuttiin myös että hattuja pitäisi taas käyttää ja kävelykeppejä, ne lois arvokkuutta katukuvaan. Niin toi puhe tais lähtee siitä kun miehet ihmetteli kun naisilla näkee viittoja, niin ja lisäsin et muhkeat olkapäät on nyt kans viimestä huutoa. On se vaan hauskaa kun tapaa perustyyppejä ja jokaiselta ihmiseltä voi aina oppia jotain uutta.

Messuilla tietty viereisten osastojen tyyppien kans tulee tutuks, oli Ylöjärveltä ja Pirkkalasta, pitkin poikin, siel jengi on yhtä, vähä ku suomalaiset näkee toisensa Kanariansaarilla niin sitä ollaan kavereita. Meidän osastolla kävi paljon porukkaa ja se tietty kiinnostaa myös sivusta seuraajia, joille kivi ei oo tuttu ja ihmettelevät et mikä hitto siinä kiinnostaa ja se nekin pyörälle päästään kivistä kun aikansa katselevat.

Vastapäisel osastol oli jälleen mukava 50 v. ukko ja sit sen poika tuli iltapäiväks sinne kans töihin, perheyritys kai sit kans, joo ja tää jätkä ei kun istunu siel nojatuolis keskel osastoa, selas puhelintaan, kosketusnäyttöä!! siis tiedätte sen liikkeen kun hipasee näyttöä ja selailee, sitä mä sit katselin siinä seuraavankin päivän, niin ja parasta oli se ku mussutti patonkia siinä ja joi kahvia, en nähny sen juttelevan yhdenkään asiakkaan kans eikä siinä niitä muutenkaan kyl paljon käyny. Se sen isä oli sosiaalinen ja iso tyyppi ja varmasti otti jaloille seisoskelu, mut osas palvelualttiuden.

Toi on vaan niin käsittämätöntä kun messut maksaa ihan helvetisti ja itel ainakin on huono omatunto jos on hetkenkin pois osastolta, on se niin kivaa ku saa tehdä kauppaa ja tyypit oikeesti haluu ostaa kiveä. Ite seisoskelin aina vähä osaston ulkopuolel ja sit ku joku kävelee sisään niin vähän ajan päästä menee heittään jotain juttua, ei edes kannata kysyä et voinks auttaa, ku ne sanoo et ei täs kuhan katsellaan, vaan menee vaan höliseen ja siitä se sit lähtee. Naisella on vaikeaa rakennusmessuil, ne ennakkoluulot että ei toi voi tietää mitään, nyt on hyvä ku omas talos on niin paljon kiveä ja niitä paljon asenneltu, niin osaa oikeasti kertoa kokemuksella.

Kirjotin tänään tääl töis kivien asennusohjeet itseasentajille tällaisiin pikku sisustushommiin ja oli ihan pakko laittaa sinne alas ku aina pitää kirjoittaa, et kuka tehny ja koska niin "Naispuolisen kirjoittama asennusohje, kokemuksella 15.10.2010". Ne oikeet ohjeet kun on julkisivuihin ja isoihin projekteihin niin onpahan nyt palikkatekstil ilman ammattisanastoa olevatkin.
Nyt Anne tuli, kerron messupaluumatkast myöhemmin lisää.

Sini