Suunnitelmia vai ei?

Tästä 5v-suunnitelmasta on tullut hauska keskustelu. Hyvii pointteja!

Mä oon kanssa aina vähän ollut pihalla tosta Sinin suunnitelmallisuudesta. Me ollaan molemmat joo positiivisia ja tuetaan siinä asias toinen toisiamme. En ikinä olis näin positiivinen ilman Siniä, enkä kaikissa asioissa niin oma itseni kun oon nyt, kun oon ton toisen hullun tavannut ;) Ollaan siis tavallaan vähän huomaamattamme toistemme personal tsemppareita ja siks on kiva kirjoittaa näitä juttuja, jos jollekin muullekin näistä meidän jutuista tulee tsemppiä, – suunnitelmallista tai suunnittelematonta. Sini on esim. pystynyt tsemppaamaan mua joissakin mun työhön liittyvissä asioissa aika konkreettisesti, vaikka se ei tajua niistä oikeesti paljoakaan :) Eivaan, tajuaa jo nykysin aika paljonkin, mutta ne on oma maailmansa, ihan eri kun missä Sini itse tekee työtä, vaikka ei ne munkaan työasiat tosiaankaan mitään tähtitiedettä ole. Ja maalaisjärkee pitäs niissäkin vaan käyttää.

Mut siis suunnitelmat, en oo varma, oonko koskaan osannut tehdä suunnitelmia tolla tavalla. Ajattelen pikemminkin niin päin, että jos asioita liikaa suunnittelee, niin sit kun ne suunnitelmat romahtaa niin ihminenkin siinä samalla. Useille varmasti käynyt niin, romahdukset ei kuitenkaan toivottavasti ole isoja. Mut välillä ne on. Miten niissä tilanteissa sit muutetaan suunnitelma jos se pitääkin yhtäkkii muuttaa kokonaan?  Mut joo, varmasti jotain isoja linjoja pitäs olla. Välillä ite on tuuliviiri rauhaton, mutta silti pitäs pystyy pitään ne isot linjat ja asiat, liian montaa asiaa ei esim. saa muuttaa elämässään yhtä aikaa.

Jatketaan tätä suunnitelmallista keskustelua vielä :) Niina vois kommentoida kanssa. Tiedän, et sillä on kanssa fiksuja ajatuksia tästä(kin) asiasta.
t. Anne