Mun ystävä kirjoitti blogissaan siitä kuinka suurin osa blogeista tai vastaavista nettikirjoitteluista on pelkkää positiivista kultareunuksin kehystettyä tekstiä, ei kirjoiteta siitä todellisuudesta ja pikkuhiljaa kyllästyttää lukea sellaista minkä tietää olevan esitystä.
Toi oli hyvä bloggaus ystävältä ja rupesin kans miettiin asiaa ja mitä sitä itse on tänne kirjoitellu. Suurin osa tietty kans positiivista, mä käännän asiat aina niin, sillä inhoan kaikkea negatiivista, mutta onhan omassakin elämässä paljon rankkoja juttuja, ei kaikkee voi tänne kirjoittaa, eikä kuulukaan, osaan sentäs puhua niistä läheisten kans.
Sanottakoon että haastavimpia juttuja elämässä ollu ajoittainen vahva kuolemanpelko, niin itseni kuin läheisten. Parisuhde joka täyttää ensikesänä jo 10vuotta, noihin vuosiin mahtuu jo kaikenlaista vähemmän kivaakin, itsemme jatkuva kehittäminen ja puhelahjat pelastanut monelta käänteeltä, mut ei se helppoa oo vieläkään. Hauskaa sentäs välillä on ja sehän kantaa aina ikävimpienkin aikojen yli. Yhteiset haaveet ja tulevaisuus kiehtoo niitä tavoittelemaan. Asenne ratkaisee aina! luki Herrankukkarossa seinällä.. ;)
Miehestä sanottava se että sen sopeutuminen uusiin asioihin vie melkosesti aikaa ja siinä on meikäläisen kärsivällisyys koetuksella ku ite on aina valmis kaikkeen ollu jo aikoja sitten. Miehen väsymys myös hallitsee arkea ja oma hetkellisempi väsymys siksi usein siirrettävä taka-alalle. Opastan hänelle hetkessä elämisen taitoa ja kiitollisuutta ja ettei elämä ole pelkkää suorittamista. Koko ajan itse yritän kehittää omaa itseäni, kärsivällisyyttä ja hyvinvointiani, jotta pääsen nopeasti yli vaiheista, ravitsemus, liikunta ja läheiset sekä positiivinen asenne ne oljenkorret.
Linon valvottaminen ja mun jatkuva yli vuoden kestänyt kova väsymys ja lapselle avun mahdoton saaminen on ollut suuri haaste yhdessä kaiken muun kanssa. Lääkärien ylimalkaiset ohjeet, jatkuvan lääkityksen aloittaminen ratkaisuko alle 2vuotiaalle. Vähättely jne.. Opiskelua ravitsemuksesta ja suolen toiminnasta olen harrastanut nää kaks vuotta ja nyt pärjätty kohta kaks viikkoa ilman lääkettä, jee!
Se että länsimainen lääketiede ei tue ihmisten hyvinvointia tarkkanäköisesti vaan lääkitykset on aina ratkaisu kaikkeen mitä ihminen ensin itse omilla valinnoillaan itselleen aiheuttaa. Ei voi yleistää, mutta esim kakkostyypin diabetes on täysin hoidettavissa sillä mitä suuhunsa laittaa. Bisnes to bisnes.
Ei mulla muita murheita nyt just ookaan. Linon kans on menny tosi kivasti sen jälkeen kun löydettiin rytmiä elämään ja helpotusta vatsalle. Mikään ei sen kans tunnu rankalta sen ekaan vuoteen verrattuna. Jos tän lapsen viel täältä saan terveenä pihalle ja itsekin selviän hyvin ja sit olen kahden terveen lapsen äiti, niin se on unelma. Kiitollinen osaan olla, en voi mitään enempää pyytää elämältäni. Saavuttaa voin ja sallia itselleni muutakin kivaa, mut toi se ihmeellisin juttu. Toki toivon myös että ystävät ja läheiset voivat hyvin ja saamme kaikki elää onnellisina ja mahdollisimman pitkän elämämme loppuun saakka.
Toivottavasti ok tekstiä, kirjoitin äkkiä mitä ajatuksia tuli. Huomenna kirjoitettu teksti samasta aiheesta vois olla iha erilainen, ehkä varovaisempi, nyt annoin tulla melko tunteella.
S
