Kotona..

Hoitotäti oli sairustunu yön aikana ja kun herätyskello aamulla soi, huomasin hänen viestinsä. Nämä 3 hoitopäivää ei onnistunutkaan. Mul oli eilen sellanen pienoinen paniikki et joudunko tänään aloittaa jotain rästihommistani kun poika hoidossa, mutta ei. Aamupalan syötyämme muori tuli koiria hakeen ja lähdettiin mukaan stiigaileen, jätkä räkätti koko matkan ja temppuili kelkallaan, istu väärinpäin, kauho lunta, tippu tahalleen kyydistä ja välillä ohjas ojaan ja nauro vaan koko ajan. Ihana hassuttelija.

En ollu varautunu yhtään ruoan puolesta et ollaan kotona, mut onneks pakkasessa oli jemmassa kasvissosekeittoa, meni raejuuston kera alas roska-autoa katsellessa. Olis pitäny täyttää roskis taas kaikella mahdollisella mitä verannalta löytyy ku olis muistanu et se tulee.

Jos mul olis kaks lasta ja kiinteät työajat ja jatkuvasti hoidon kanssa tällaista. Haastavaa. Siis ei oo tainnu syksyn aikana tulla yhtään ehjää viikkoa, aina joku kipeä. Tietty ymmärrän et mun pitäis käyttää sit varahoitoa, mut en voi noin pientä viedä vieraaseen ympäristöön. Sit ku lapset yli 3v niin olis ihan eri juttu. Onneks on toivottavasti mummuja käytettävissä tarvittaessa ku joskus tuollaisia tilanteita tulee eteen. Nythän tää ihan luksusta kun hoitotädin viestin luettuani jatkoin vaan unia.

Pakkasesta löyty myös 2010 vuoden lakkoja, kokeilen jos Lino söis niitä, mä ainakin syön jogurtin kaa, sain niitä muorilta ja vaarilta ku niille tuli tän vuotisia pakkanen täyteen ja edellisvuotisetkin käyttämättä. Toivottavasti ovat viel syötäviä vaik vuosi sitten kerättyjä.

Ku poika herää, meillä olis lähtö treelle, mennään leikkiin sinne kaverin kaa ja ehkä käydään katsomassa miten keittiöremontti etenee siel pappilassa. On ihan terve olo kun on pystyssä mut nyt ku kellahdin kans pitkälleen niin nuha tulee ja kurkkukipu. Ihme pikkuflunssia aina välillä ku ei niitä meinaa huomata.

S