Meil menny hyvin mut jos saa vähän valittaa niin masuvaivainen poika tämäkin on ja makuuasento ei sovi ollenkaan. Yöt on siis melko mielenkiintoisia ja jatkuvaa hypyttelyä saa olla tekemässä. Tunnin pätkiä saan muutaman per yö, on se muuten sellasta torkkumista. Imetys onnistuu toisinaan makuullaan, mutta pahojen vatsanväänteiden aikaan imetän seisaaltaan heiluen niinkun aina Linon kaa piti imettää lähes aina.
Ja voit vaan kuvitella kuin harmittavaa on kuulla ihmisten mielipiteitä kaikesta kasvatukseen ja tekemisiin liittyen kun esim tänään kun kävellessä imetin liikuntahallin pukuhuoneessa tätä (oltiin pomppukerhossa) ja äidit siel sellaseen ikävään sävyyn sanoo että jopas oot lapses totuttanu tollain syömään, niin ei asiat kyl ihan niin oo. Tilanteen mukaan siis ja lapsen oloa helpottaen.
Liikaa oon kuullu tota "totutat sun lapses" lausetta myös kaikkeen muuhun liittyen ja en usko tohon lauseeseen lainkaan, ei elämä oo niin mustavalkoista. Ihmiset on kovia arvosteleen ja tietävinään joten äitiys vaatii hyvää itseluottamusta mitä oon oppinu vasta viime vuoden aikana. Tässä tuli purkaus nyt tän asian tiimoilta. :)
Oonhan mä ihan mielettömän onnellinen kun on kaks lasta. Tää ollu mun koko elämän tavoite ja nyt saan seurata heidän kasvuaan ja yritänkin nauttia joka hetkestä. En halua olla hermostunu äiti vaan energinen, iloinen ja kannustava. Kun tän asian vaan muistais aina työelämään siirtyessäkin ja keskellä tulevia haasteita ja väsymysaikoja. Esan kans asiat tosi hyvin, vuosi vuodelta paremmin ja elämä tuntuu keveältä nyt vaik näitä pieniä lapsia, ne muut raskaat asiat väistyneet.
Kipa ja Krista lapsineen kävi meillä perjantaina ja haluaisivat sua ja pikkusta nähdä kans pian. Yritetään järkkäillä jotain tapaamista Pispalaan.
Miten teillä menee yöt/ päivät, ootteko ulkoillu paljon?
Mä en oo saanu viel vaunuja kokoon..liinan kaa ulkoiltu pari kertaa, kyläreissuja paikasta toiseen autolla sitä enemmän:)
Vauva kyl nukkuu paljon, nytkin pystyasennossa mun sylissä, sellasia pitkiä itkuja ei oo ollu vaan toi pystyasento kyl lopettaa itkut heti, vertaan siis aina Linoon johon ei kyl helpottanu mikään, siis niihin tuntien kestäviin iltaitkuihin, joten onhan tää niin paljon helpompaa nyt. :)
Miten teil meni se eka viikko, kauanko pieni oli sairaalas, miten sä jaksoit sen asian kanssa, onko viel jotain seurantaa vai kaikki jo takanapäin??
On nää lapset niin ihmeitä ja niin rakkaita!!
S
