Eilisestä viel..
Astangas oltiin Annen kaa illalla, ihanaa ja vieraileva joogaguru opetti meille paljon uutta.
Päivällä käytiin sairaalas Vaaria katsomassa..tsempataan häntä kovasti, on se hurjaa miten äkkiä kaikki on tapahtunut, tuntuu niin väärältä olla tääl kotona hyvinvoivana kun ajattelen koko ajan mitä kaikkea voisin tehdä hänen hyväkseen vai voisinko?
En haluaisi sanoa mitään esteitä sille etten voisi käydä enemmän sairaalassa mutta nää pienet lapset asettaa omat haasteensa, varsinkin vauva jota en mielelläni kauheasti viel kuskais ja sairaalan bakteereille häntä altistais..silti nää tuntuu toisarvoisilta asioilta jos vois olla avuksi. Meil on hyvä porukka ja päivittäin tyyppejä käy, kukin vuorollaan..riittääkö se?! ?
Tuntuu niin pahalta silti miks saan istua tässä kotona ja toinen ei. Kyl arkielämä ja ylipäätään kotiympäristö saa suuren arvon kohotuksen tollasesta koettelemuksesta. Sitä että aamulla saa kävellä hakeen aamulehden, syödä lautasellinen puuroa ja juoda kuppi kahvia. Käydä kylällä asioilla ja syödä ruokaa yhdessä lähimmäisten kanssa ja nauttia ruoasta, arkielämän pienistä asioista.
Saa pyyhkiä lumet auton päältä, raaputtaa lasit, (yhdessä Linon kanssa) auto hyrähtää käyntiin ja aurinko paistaa ajaessa silmiin..kaikki arkipäivää mutta niin ihania pieniä asioita joista voi nauttia ja niitähän on paljon, on itestä kii kuinka paljon!
S
