Vaari oli päässy sairaalasta ja mentiin tsekkaan kuulumiset. En oikeen tänne viitsi kirjoitella aiheesta enempää, asiat kuitenkin ok ja puolenvuoden hoitojakso edessäpäin. Huumori ainakin tallella ja meitä vitseillään nauratti.
Mummeli ja Sennikin oli siel ja juotiin porukalla pakuriteetä, vahvistaa immuniteettiä.
Iski oli paloasemalla koulussa taas ysiin asti.
Illalla sit kotona esa huolestu vauvan tilasta. Joo olinhan mä kuunnellu sen hengitystä ja syöminen ei meinannu onnistua mutta että se vois olla jotain muuta kun normaalia, en osannu ajatellakaan. Pikkunen röhisi kun possu ja punasena yritti tuloksetta syödä, ei henki kulkenu. No mua yö jännitti ja ei paljoo nukuttu, pisin tais olla 45min pätkä, mut pääasia että yöstä selvittiin.
Aamulla soittelin heti tuloksetta neuvolaan ja yksityiselle. Neuvolantäti soitteli mulle sit kymmenen aikaan ja sain vahvistusta asiaan että olis fiksua käydä tarkistuttaan tilanne. Ilmottauduttiin päivystysjonoon ja mummi tuli hakeen Linoa järven toiselle puolelle päiväunille ja leikkiin. Me vauvan kaa äkkiä torkahdettiin ja oltiin puol kaks terveyskeskuksella. Jonoahan siellä oli vieläkin ja kolmelta päästiin sisään.
Paras lääkäri ikinä! Mä niin skeptinen tota arvauskeskusta kohtaan mutta nyt tärppäs! Lääkäri Muller (tohon u päälle kuuluis pilkut) otti asian hoidettavakseen. Mä siis kun luulin et mulle nauretaan taas siel päin naamaa tyyliin et toihan on normaalia tai et sil on vaan menny maitoo nenään. Mutta hittovie ei! Kyseli kiireettömästi lapsista kaikkee ja katsoi sydämellisesti silmiin monesti. Oli kuin lämmin tuulahdus kylmien sairaalakokemusteni jälkeen.
Vauvalta siistittiin vähän korvia ja siis korvatulehdus pikkuisella vaik ei noin pienellä pitäis olla, punoitusta ja täynnä tavaraa se sano. Suihketta saatiin siihen avuksi. Pieni itki niin paljon korvatyöskentelyn aikana että luulin jo että se kuolee sen itkuun ja hengityskatkoksiin, olin ihan järkyttyny voiko mun pieni vauva edes pystyä itkemään noin paljoa ja rauhoittaminen kesti kauan. Mä itkin jo itekin.
Kolme hoitajaa hoiteli nenää puhtaaks imulla ja vihreää limaa tuli, se ei ollu enään niin kamalaa ja paljon siedettävämpää. Ottivat myös tulehdusarvon ja hapen. Kaikki ok. Pitäis mennä ohi itellään ja jos kuume nousee niin sit heti lääkäriin. Hoitajat suloisesti lässyttivät kaikki nukkuvalle lapselle :) Ihania olivat kaikki, en oo koskaan saanu noin ystävällistä palvelua tuol vaik Linonkin vauva-aikana siel käytiin karvain kokemuksin.
Syöminen sujuu nyt taas kevyesti, ihan ihmeellistä, mä jo luulin et oon saanu Lino kakkosen jota imetin kyykkyjä tehden ja samaa tein jo tässä pari päivää, mut nyt taas hommat rulaa.
Linoo mentiin hakeen mummilta ja syötiin vähän taatelikakkua siellä ja katsottiin vastarannalle kuinka iskin mersu saapu kotipihaan. Annettiin sen huilia hetki viikon päätteeks kotona ja ennen kuutta haettiin se kyytiin ja lähdettiin koko porukan voimin (paitsi Masi) kohti Pohjalaa.
Niina oli laittanu ruokaisaa salaattia ja uunissa Hk sinistä ja kasviksia. Hyvää! Palsternakkaa ja artisokkaa :)
Jälkkäriks kermaista riisipuuroa ja paljon pääsiäisnameja. Mikä herkuttelupäivä! Vilja & Lino juoksivat pääkolmantena.
Kotona Voicen katselua, käsittämättömiä laulajia, hyvä ohjelma, joskus katsonu sivusilmällä, nyt kyl seurattava seuraavatkin lähetykset. Lino nukahti puoliks sohvalle ysin jälest, huono yö ja minipäiväunet ei kantanu sen pidemmälle. Vauva nukahti myös mun syliin ja siinä me rauhallisuudessa istuttiin Esan kaa tajuamatta istua edes vaik vierekkäin. Pian meni esakin jo nukkuun, mä en tiä mihin oon aikaa taas kuluttanu et pian puoliyö ja mun piti niin kymmeneltä nukahtaa.
Kasvonaamio ja hampaiden lankaus sekä muut luksusiltatoimenpiteet ne vie uniaikaa mut on sen arvosia! Muistin aamulla pestä hiuksetki melki viikon tauon jälkeen. Kaikkee muuta tärkeää täyttämässä nykyään päivää ja epäolennaiset ne unohtuu.
Linolla valokuvaus maanantaina kera päivähoitoporukan. Jännää. Ihmettelen tääl hiljaista ja rauhallista vauvaa ja tänä yönä me nukutaan!
S
