Syön eilen apteekista ostamiani luomu nallekarkkeja, en pysty pitään näppejä irti jos sorrun niitä ostamaan ja toinen millä jo herkuttelin aamupalan jälkeen, suklaariisimaito. Ihan tajuton makeenhimo kokoajan, turrutan sitä pähkinöillä, marjoilla, juustolla ja raakakaakaolla mut ei auta. Ehkä pitäis syödä täs joku päivä valkosuklaalevy ja voida sen seurauksena pahoin pari päivää ja sitten tajuais taas olla syömättä.
Tilasin Hobby Hallin Hubbaloilta Kitchen Aid shakerin. Olisin tietty halunnu Vitamixin, mutta en oo niin pro (vielä? : )noissa ruokahommissa, että selviän varmaan tuol edullisemmallakin vaihtoehdolla. Kaurapuuroa on nyt yritetty vähentää kerta päivään, illalla lämpöisen puuron voittanutta ei vaan oo ja siivittää teekupposen kera yöunille.
Aamusin kaurapuuro ei pidä nälkää, joten on syöty maustamatonta jogurttia kera siemenien, pähkinöitä ja merilevää puristeina. Jos olis kiire niin heittäsin kaikki shakeriin ja sekasin, mutta kiireettömästi on ihana nautiskella ruokalajia kerrallaan ja jogurtin joukossa menee jauheet vitamiineineen. Shakeri on ollu eteisen lattialla paketissa jo monta päivää, tää arki vie mennessään ja miten en oo saanu edes pakettia auki vaik siel loistojuttu mitä odottanu! Ehkä jännittää että uusia tapoja ja asioita tulee opetella taas kun sen ottaa käyttöön, tarkoitan siis hyvän smoothiereseptin kokeilemisia jne..
Luin pöydässä Linon lähtiessä jo leikkimään Image lehden juttua raskaanaolevasta Maria Veitolasta, hän oli jutun itsekirjoittanut ja loistavaa tekstiä mutta yllättäviä suoriakin mielipiteitä hän on saanut onnellisesta ja niin henkilökohtaisesta tilastaan. Miten kukaan haluaa sanoa tai kirjoittaa pahaa odottavalle äidille kyseisestä asiasta ja toivoa epäonnea.
Neuvolantäti kun tääl sillon kävi ja Esa liku Linolle kirjaa sohvalla, sano täti mulle tuol kodinhoitohuoneessa että "voi kuinka kaunista katseltavaa". Hän oli käynyt samana päivänä perheessä jossa lapset kärsii tiuskivista vanhemmistaan ja vanhimmat sanovat suoraan toivovansa että voisivat tehdä edes jonkun pikkujutun äidin tai isän kanssa. Luin myös artikkelin jo aikoja sitten: 15min on aika jonka vanhemmat viettävät keskimäärin lapsensa kanssa päivää kohden. Tarkoittanee että tekevät yhdessä jotain. Meneehän kotitöihinkin aikaa enemmän ja eikä lapsen voi ottaa kaikkeen tekemiseen mukaan, en ymmärrä.
Nää lapsi jutut tulee nyt siitä kun keskusteltu paljon ystävien kanssa lasten hyvinvoinnista ja kurjista ympärillä olevista jutuista. Esa luki myös uutisista kuinka paljon lapsiin kohdistuu väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Pahoinpitelyjä selitellään usein hoitopöydältä putoamisella..mitä hittoa !??
Haluaisin kirjoittaa aamulehden yleisönosastolle jutun asiasta jos vaan osaisin. Siinä lukis jotain tähän tyyliin:
Lapsille huutaminen ja heille hermostuminen saatikka muu pahanolon tuottaminen pitäisi nähdä vakavana asiana. Eihän me työelämässäkään saada käyttäytyä niin kanssatyöntekijöitä kohtaan, vaikka vietämme heidän kanssaan usein enemmän aikaa kuin perheemme, huonoon käyttäytymiseen puututaan työpaikalla ja siitä usein rankaistaan. Miksi tekisimme niin tulevaisuuden aikuisille, rakkaimillemme, omille lapsillemme jotka oppivat elämän käyttäytymismallit kotoa.
Vanhempien olisi syytä muistaa mikä on myös heille viisainta, jos luulevat hetkellisesti pääsevänsä helpommalla joistain asioita välinpitämättömästi käyttäytymällä, onko se viisasta pidemmälle katsottuna. Jos viitsitään asettua hetkeen ja selviytyä siitä viisaasti, ei se ole enään yhtään niin vaikeaa seuraavalla kerralla ja lapsen ja vanhemman välille syntyy vahva luottamus ja mikä parasta, syntyy vanhemman hyvä esimerkki siitä kuinka vaikeistakin asioista selviää puhumalla ja positiivisella asenteella.
Toinen vakava asia on vanhemman ja lapsen läheisyyden puute. Lasta tulisi pitää sylissään mahdollisimman paljon ja kun lapsi kiukuttelee olisi syytä ennen huutamista ja kieltämistä kysyä että "onko sinulla paha olo, haluatko tulla syliin, mikä sinua harmittaa, voinko olla avuksi että olosi helpottuu? " Mikään tämä ei estä vanhempaa olemasta jämpti ja tiukkakin kurinpitäjä.
Sääntöjen noudattaminen, tilannetaju, empatiakyky, kompromissintekotaito sekä avoin keskustelu, positiivisuus, kärsivällisyys, luottamus ja läheisyys ovat avaimet toimivaan suhteeseen niin työelämässä, parisuhteessa ja kasvatuksessa. Avaimia on varmasti paljon lisää ja jokaisella perheellä omansa. Silti ihmettelen miksi työelämässä ihmiset ovat toisiaan kohtaan ystävällisempiä kuin perheenkesken. Mitä ihmeen tyranneja tänne maailmaan kasvatetaan, välinpitämättömyyttä ja huonoa stressinsietokykyä. Elämyksiä ja välittämistä voi jakaa muidenkin lapsille, mikä ei itsestä tunnu isolta asialta voi lapselle olla ikimuistoinen! Tehkäämme yhdessä kaikkea pientä kivaa!
Kokeile siis vaikka viikon ajan löytää jokin positiivinen seikka kaikista arjen askareista ja olla onnellinen lapsesi/työtoverisi/puolisosi/ystäväsi.. kanssa vietetystä pienestäkin hetkestä ilman stressiä ja tarttukaa siihen hetkeen, keskustelkaa ja nauttikaa että saatte olla toistenne seurassa. Haastan teidät kaikki kokeilemaan tätä heti!
Omena ei kauas puusta putoa..
Yllä siis oikolukematonta tekstiä, minkä haluais8n jakaa koko maailmalle jotta saatais meille kaikille parempi mieli :)
S
