Kurkottelen ja kömmin,
minne vaan yltän ja ehdin.
Liikkumisen taito upea,
ei enää turhauttamaan rupea.
Melkein itse jo sormillani syön,
pian ehkä annan äidin nukkua yön.
Ei vallit sängyssä enää pidättele,
kova hinku ryömimään lattialle.
Legotalot isoveikan kaikki rikon,
innosta samalla hihkun ja vaan huidon.
Äidin kainalo, isän syli, veljen temput ne onnen luo,
kädet suuhuni kaikki esineet tuo,
ei veikka pikkulegoja minulle suo.
Kun kainaloani kutittaa, ihan kovasti naurattaa,
se parasta kun kiukuttaa ja hyvillä mielin rupeaa unettaa.
Iloinen poika olen, pelkkä hymyhuuli,
naurattaa veikan uhma ja huono tuuli.
Veli hyppien hassuttaa ja leluja eteeni roudaa,
leikkii kanssani ja hyvää huolta kantaa.
Elän tässä hetkessä, nukun, hengitän ja syön,
uudet opit, liike ja äänet ne on päiväni työ.
-Lenni-
S
