Ylhäällä sisällä Lino kyseli muumipurkkiensa perään mitkä viimeks unohtuivat Annen autoon, no siihen Anne vastas et sit kun mä lähden niin tuut hakeen ne. Ja kun reilun 3h päästä n.kympin aikaan Anne pisti takkia päällensä niin Lino rupes kyseleen et Muumipurkat pitäis hakee. Laitto kiireesti kengät jalkaansa ja hiippaili Annen perässä autolle niitä hakemaan ja Anne kantoi pojan takasin sisälle, onnellisen sellaisen ja sai purkan suuhunsa.
Hampaiden pesun jälkeen lupasin viel purkan siks aikaa kun äiti laittaa pyykit ja meni isin syliin toiseen huoneeseen jauhamaan purkkaa kunnes se tippui johonkin mistä siihen tuli Masin karva, vaikkei koiristamme karvoja lähde mut lattialle kuitenkin. Pyysi uutta purkkaa ja tää tapahtu kahdesti. Vikan kerran kun tuli kanssani pesukoneelle selittämään et taas meni karva kun purkka vahoingossa tippu suusta. Vietiin aina vanha purkka roskiin ja sit uus. Mä selitin et nyt on yks purkka enää jäljellä ja jos sä syöt senkin ny niin huomiseks ei oo yhtään, voitaisko säästää huomiseksi se, kysyin. Jätkä mietti hetken ja sano että otetaan puolikas nyt ja puolet jää sitten huomiselle. Fiksu oivallus! En olis ite keksinytkään! : ) hymyissä suin haettiin puolikas, sitä syötiin hetki ja roskiin ja nukkumaan.
S
Lähetetty Nokia-puhelimestani
