Äite tuli aamulla meille ja pian Senni- siskokin. Vein pesulaan tavaraa pikasesti ja rupesin laittaan ruokaa Sennin leikkiessä lasten kanssa. Äite lähtikin jo pian kotio takas hoitoja tekemään.
Tuo kuva Sennin puhelimesta, ihana kattaus Habitaresta ja siitä innostuen järkättiin meidänkin keittiön pöytää ja nyt siinä komeilee häälahjaksi saatu musta pentik lyhty, kolme hopeista kynttilänjalkaa mustin kynttilöin, postit&kortit loota ja partyliten hohtava valkoinen kynttilä sekä Sennin pentik poro, joka ollu meil hoidossa ja meinas sen viedä mut unohti onneks viel. Kiva pikku asetelma siis isolla hopeisen värisellä kesä-aleista löytämälläni tarjottimella.
Kun Senni lähti, siivottiin Linon tippukeittiön astiat ja kasvikset kaappiin, ovet kii ja lähdettiin siirtelemään kalusteita paikasta toiseen. Mua on ärsyttäny kun en osaa kirjoituspöydän tasoa jossa siis ei tehdä mitään enää kun pöytätietokone käyttämättä ja kerää tavaraa, vaatetta, johtoja, paperia ja ihan kaikkee mille ei mitään paikkaa. Se pöytä ollut ensimmäisenä kun huoneeseen katsoo kaikkine rojuineen. Nyt tehtiin huoneesta enemmän lasten huone ja pikkuhiljaa poistetaan sieltä loppujakin aikuisten rojuja lasten leikkien tieltä. Pöytä sai paikan toiselta seinältä ja sänky pääsi nyt kivalle paikalle, josko ruvetaan välillä nukkumaan sieläkin, Lino kovasti jo kyselly omassa huoneessa nukkumisen perään. Nyt siellä mahtuu nukkumaan, mut sitä ennen toki on vielä hommia. Siel huoneessa sais helposti viikon kulumaan kaikkien järjestelyiden suhteen. Pikkuhiljaa sanon mä.
Lapset nukkuu mun vierelläni, nukuin itekin pitkästä aikaa päiväunet ja olo on melko mahtava nyt. Tälläin kun joskus harvoin saa ne nukkumaan 2h yhtäaikaa, niin upealta tuntuu ja vain täs hetki ehkä jäljellä kun taas hässäkkä voi alkaa.
Tää kotona olemisen taito ja ruoanlaitto on mun elämässä ihan uusia asioita ja niitä päivittäin ihmettelen. Olisin kai paljon parempi siinä et joka päivä pakkaisin lapset ja kamat jonnekin suuntaan retkelle tai kylään tms.. Kolme vuotta sitten jäin kotiin ekan kerran ja nyt vasta osaan siellä olla. Kauan se oppiminen vaati. "äiti, mihin tänään mennään?" ja mä vastaan et me ollaan kotona ja mitä kaikkee kivaa kotona voi keksiäkin!
Ilman Sennin lasten viihdytystä en tiä mitä tänään olis ruoanlaitosta tullut. Tein isomman satsin jotta huomenna voidaan ulkoilla aamupäivällä vaikka sillalle rekkien luokse roikkumaan. Lenni söi ison satsin kaurapuuroa aamulla ja soppaa päivällä. Kokeilen nyt et ruokailut painottuis aamuun ja totuttua kesäkurpitsaa iltaruokana ja loppuilta rinnalla. Viimeyönä tais tulla nelisen tuntia unta, muuten yö on hyvin rikkonainen, pääasia että yhden pitkän pätkän saa nukuttua. Ehjiä tunteja muuten melko vähän.
Lihakset kipeet treenistä ja rappuset tuntuu, mut ei ihan niin pahasti kun joskus maratonien jälkeen. Sen huomaa et keho herkkä tällä hetkellä ja vähän kurkku kipee ja nenä vuotaa. Laadukas ravinto ehdottoman tärkeää tollasen treeni viikonlopun aikana ja jälkeen et kroppa pääsee palautumaan. Paljon kasviksia, siemeniä ja marjoja sekä nestettä, teetä, vettä, kookosvettä. Mistä ihmeestä me se lähde keksitään?? Missä lähin? Helvetin kolulla?
S
Lähetetty Nokia-puhelimestani
