21.2.2012

21.02.2012 
Baby's first day


Lino tuli katsomaan äitiä ja vauvaa mummelin volkkarilla, mummi myös kyydissä. Tuli mulla itku kun näin Linon käytävän päässä pälättämässä ja silmät kirkastu kun näki mut. Vauvaa ihmeteltiin hetki, Lino toi vauvalle oman nallen. Annettiin vauva pian mummelin syykkyyn ja ruvettiin syömään Limpparin kaa kakkua ja tutustuun sairaalan laatikoihin, kaappeihin ja käytäviin.

Isoisä tuli kans käymään, oli hauskaa et se oli vähän niinkun mun synnytykses mukana kun niillä sitä pöytää siel pappilassa yöllä mä kuljin ja kipristelin. Isä kun ei osannu mennä nukkuun vasta kun lähdettiin sairaalaan. Peppikoira kulki mun perässä, sen mielestä hauska leikki. Supistukset oli kivempi ottaa vastaan kävellen tai mikskä sitä ny voi sanoo ku varpaillaan kyyryssä ja käsillä tukea aina tuolin selkänojasta kerrallaan.

Mulla oli Linolle tääl Kummitus Lapanen 'taitava isoveli' kirja ja luettiin sitä porukalla tässä sängyllä. Lino osas nätisti silittää vauvaa ja vähän oli ihmeissään vauva syykyssä. Sain tilaamani vauvakirjan tänne, nyt saa tuoreeltaan täytellä sitä tääl ajankuluks vaik huomennahan jo päästään kotiin ainakin näillä näkymin. Äkkiä menee aika!

Sain myös kipollisen mustikoita, tääl kun tuo ruoka ei oo ihan mun mieleen ja vatta tosi kipee sokerijogurteista joita syöny tyhjään vatsaan ja tarjolla ollu tänään vaan perunaa ja punasta lihaa, sokerikiisseliä jne..odotan innolla jo huomisaamuista puuroa! On mulla onneks tääl vähän omia eväitä mukana. Joku ihana juustoinen salaatti maistuis ny!

Linon kans tutkittiin huoneiden numeroita ja leikittin rontti ottaa kii leikkiä käytävillä, pestiin käsiä eri lavuaareissa ja taas käytiin katsoon et onks vauva tallessa isovanhempien syykyssä. Vauva ei oo nukkunu paljoo mitään, siis joku 2*puoltuntia, ollu koko ajan rinnalla ja nyt kun vieraat tuli, nukahti tuttujen ihmisten meteliin ja nukkuu vieläkin. Siis jo kaks tuntia ollu untenmailla ja mä tietty en oo malttanu nukkua. Josko yöllä sitten nukutaan yhdessä.

Heivasin heti alkuunsa ton vauvasängyn ku mun mielestä vastasyntyneen kuuluu olla äidin sydänäänien läheisyydessä niin paljon kuin mahd. Ainoostaa salista kärräsin tyypin tänne osastolle. Oltiin käytäväl neljään asti ja nyt kiva olla huoneessa vaik tääl toosi höpöttävä äiti ja imetysongelmainen vauva. Ehkä ihan kiva päästä kodin rauhallisuuteen tai mitä se nyt sit tulee oleenkaan :)

Sellanen epätodellinen olo kun tää mitä kauan odotettu, on nyt päällä ja siis otettava näistä hetkistä todella kaikki irti!


Mummeli oli virkannu vauvan peiton valmiiksi ja nyt saa mammia sen alla täällä jo lämpöisesti. En taas muistanutkaan kuin lämpöisesti pikkuvauvat tulee paketoida ainakin näin aluksi.

Synnytys ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Mun toiveita ei otettu huomioon alkuunkaan ja stressasin asiasta esalle todella paljon supistusten väleissä, en päässy lämpöiseen suihkuun vaik alakerran kätilö sitä myös mulle suositteli ja ilokaasunaamaria oli tää yläkerran täti tunkemas väkisin mun naamalle ja heitin naamarin jumankauta hemmettiin kun oksetti niin paljon. Kätilö vaan sano mitä hän nyt tekee ja ei paljon kyselly.

Pääasia että sain kokea karmivan kivun ja pian sen jälkeen kivuttoman ponnistuksen. Linosta otin kipulääkettä supistuksiin kun taas ponnistus meni ilman. Tää synnytys tuntu kyl rankemmalta, on ne tunteja kestävät supistukset niin kivuliaita. Pappilan pöytärundi osoittautui menestyksekkääks ja helpotti kipuja kun aina välillä sai naureskella esan ja mun isän jutuille, paljon rennompaa kun kärvistellä sairaalas. Sitten kun lapsi oli sylissä, ei asioilla ollut enää merkitystä mutta kyllä nää asiat mua tulee viel harmittaan ja se tosiaan kun ei yhtään arvosteta äidin ajatuksia. Mul olis niin paljon esimerkkejä mut väliäkö niillä enään, kätilöstäni en pitänyt vaikka toimeen tulimmekin, ihan erimaailmoista oltiin.

Tääl nyt iltatee ja meen tapaan pian ystävääni joka sai eilen vauvan. Ei oo ehditty viel kun moikkaileen, josko nyt vähän jutteleen. Sen jo kuulin että heidän pienokaisensa on teholla nyt ja huh miten rankkaa äidille tollanen. Toivon heille niin paljon onnea ja tsemppiä. Ystävä on vanha koulukaveri viestinnältä. Ihana nähdä täällä ja heidän vauva tulee pian kuntoon.

Tää meidän tippuvauva on todella tyytyväinen tyyppi, kyl oli hurjan erilaista Linon kaa viimeks tääl ku ei nukkunu, ei syöny ja ei edes jaksanu yrittää. Tää niin sitkee yrittämään ja lopulta onnistuukin. Tempperamenttia ei siis sillä tavalla kuin Linolla, paljon rauhallisempi. Asiat voi viel moneen kertaan muuttua mutta tässä kuulumiset vauvan 1.päivästä.

Rakkautta ilmassa!