Miten sitä jo unohtaakin mitä eilen tehtiin. Aamu tais alkaa soitolla mummille, josko hän haluaisi Linon kanssa ulkoilemaan. Esa päivysti ja mä en viel vauvan kaa pääse reippaileen. Voitte vaan kuvitella kuin tekee mieli pihalle lenkille tai enhän mä nyt pysty edes kunnolla käveleen mut ulos tekee mieli ja mitkä kelit ollu!
Aamupäivät menee tajuttoman nopeaan ja aina tulee kiire päiväunille, ei kiire mut yhtäkkiä tajuaa et kello on jo yks ja Linon uniaika käsillä. Kyllä se ite osaa mennä sit nukkuun kun väsyttää, kehotan vaan ottamaan tutin suukkuun ja kävelee ite makkariin, käyn hetken kuluttua peittelemässä joskus on jo unessa sillon.
Tine ja pojat tuli meille kylään pian kun herättiin. On niin jännä kun meillä nuoruudesta lähtien ollu paljon yhteisiä tekijöitä ja nyt tänäpäivänä nää ihan samanikäiset pojat! Voi vaan kuvitella paljonko puhelinlankaa on kulunu näinä viime 3 vuotena. Siitä on n. 3v kun tulimme ensikertaa raskaaksi. Lino ja Eetu juoksi kämppää ympäri autojen kanssa ja meillä pikkuvauvat sylissä. Juuso 2kk tosin on jo tuplannu painonsa, olihan näissä vauvoissa kokoeroa.
Anne tuli illalla leikkiin Linon kanssa ja viimekerralla ihan unohdin lykätä vauvan syliin.
Toisessa kuvassa vauvall ihanat Kappahlin vaatteet.
Nyt ruvetaan katsoon Linon kaa kuvia puhelimesta joten tämä tällä erää : )
S
