6.2.2012

Odotus

En tiä miten aloittaisin. Mulla on jokatapauksessa kaikki hyvin, mutta olen hyvin surullinen. Niin surullinen läheiseni puolesta että nää illat/yöt on vaikea pitää itseään koossa. Itsekkäästi ajatellen harmittaa myös että nämä tämän hetken tapahtumat ajoittuvat aikaan jolloin perheemme pitäisi elää ilolla ja jännityksellä tulevaa. Ilo ja suru yhdessä tekee tästä kaikesta niin ristiriitaista.

Kerroin jo aiemmin kuinka vaarini on ollut kauan 'flunssassa', vanhempaa ihmistä ei kai niin nopeaan noteerata vaan syötetään kuuria toisen perään, vaikka verta valunut nenästä jo kuukausia päivittäin ja kovat kivut, niin ettei nukutuksi saa. Ambulanssilla kerran kävi taysis, mut kotio lähetettiin lähes samoin tein tutkimatta, annettiin aika kk päähän.. Selvillä ei ole lopputulosta, mutta ei niin iloisia uutisia lääkäri hänelle jo soitteli. Lisää selviää ensiviikon aikana.

On niin sekava olo tästä epätietoisuudesta ja ristiriitaisia fiiliksiä, mulla toivo elää vahvana. Näin niin voimakkaan näyn siitä kuinka tämä vuosi 2012 oli ilon vuosi ilman surua ja pelkoa ja kaikki saivat elää onnellisina ja kerätä voimia tulevaisuutta, niin arvaamatonta varten.

On rikkaus että olen saanut elää isovanhempieni kanssa lähes päivittäisissä tekemisissä jo pian 30v ajan. He ovat nuoria edelleen ja toivon heille pitkää ikää enemmän kuin mitään! He ovat välittäneet meistä kaikista lapsista niin paljon, auttaneet, huolehtineet ja mikä parasta keränneet porukan koolle aina niin ihanalle kesämökille Lylyyn.

Kaikki me yhdessä ollaan mökillä kesät vietetty ja kasvettu luonnon keskellä. Vaari ja muori opettaneet perustaidot saunan lämmityksestä marjastukseen, pajupillin tekoa, kivien muuraamista, rakennettu majoja, korjattu laituria, opittu käsitteleen työkaluja. On vaelleltu mettäjärvillä, katiskat käyty tarkistamassa, tongittu matoja parhaalta matopaikalta ison puun vierestä, missä aina myös kokeiltu riittääkö kädet vieläkään ympäri..istuttu pilkillä, ihasteltu joutsenia, soudettu järveä ympäri, talvella hiihdetty peräkanaa. Tutustuttu aarnimetsään, opittu puulajeja, käyty Merosella kaupassa, millon pyörällä tai mönkijällä, tiskattu tiskit laiturilla, pesty mattoja, palvottu aurinkoa. On opittu ajaan moottorikelkkoja, mönkijää, autoja niillä mettäteillä ja järven jäällä. Lukuisat kävelyretket metsäpoluilla, oikoreitit ja ne tarinat Lylyssä elämisestä 50-luvulla. Niin paljon olis viel lisää opittavaa..

Vanhemmissa ihmisissä elää viisaus, minkä heidän läsnäollessaan voi aistia ja sitä saa mahdollisuuden ammentaa.

Uskon edelleen tämän vuoden vahvuuteen ja onnellisuuteen!

Hyvää yötä.

S