Enkelikirja

kuva: kotimaakauppa.fi

Saimme Linon kanssa tuon kirjan lahjaksi isomummulta pari vuotta sitten, olisko ollut ristiäislahja. Kirja on muistikirja lähes tyhjine sivuineen lukuunottamatta  kauniita enkelikuvia. Kirja on toiminut päiväkirjanamme, ajatuksena että äiti kirjoittaa pojalleen kirjeitä ja kertoo mitä yhdessä olemme tehneet. Se on niin sääli kun pienet eivät muista ensimmäisistä elinvuosistaan asioita. Uskon kuitenkin vahvasti että ensimmäiset 3 vuotta elämässä määrittää loppuelämän suunnan ja ihmisen vahvuuden elämään.

Kirjan virkaa tuli tämä blogi sitten myöhemmin pitämään, mutta onneksi olen muutamia kertoja bloginkin aikana saanut kirjoitettua yksityisempiä asioita kirjaan, viimeksi tänään. Kirjoittelen perus päivärytmiämme, pojan sanontoja ja lauseita, elämää ja kasvatustapoja ja rakkaudesta kirjoitin paljon. Pelokkaana ihmisenä ajattelen myös, että ompahan pojalla äidistä muisto jos jotain joskus tapahtuu ja en ole niitä muistoja itse kertomassa. Toivon ja sallin kuitenkin itselleni ajattelutavan että saan elää perheeneni onnellista elämää aina vuosikymmenet eteenpäin, niin paljon täällä on ihmeteltävää ja nähtävää. Kirjan sivut pian loppuvat ja se taitaa kertoa siitä että ehkä ei enään niin paljoa tarvitse kirjoittaa, jos jo poika pian itse rupeaisi muistamaan.

Lueskelin kirjan vanhoja juttuja vuodenkin takaa, ei oo ihme ollu että olin äitiysloman niin poikki, enhän mä levänny lainkaan, koko ajan oltiin menossa niillä pikkuyöunilla. Kaupoilla, kylässä, lenkillä, juoksin puolikkaan Linon ollessa 6kk ja jotain reeniä se sitä ennen on kai tarvinnu, miks en oo vaan nukkunu.. Huh. Onneks talvi ja pakkaset tulivat pelastamaan ja rauhoittamaan tilannetta Linon ollessa jo reilun vuoden. Kyllä nykyään on ihan erilainen ja itsekkäämpi asenne elämään. Pidän päiväunista kiinni myös itseni kohdalla, rutiinit luo kaaoksen keskellä turvaa ja tää säännöllisempi elämä on auttanut löytämään tasapainon taas elämään, ei sitä oo ennen ikinä tainnut ollakkaan :)

S