Viimeyö oli rankka, niinkun edellinenkin. Heräsin taas naama turvoksissa ja kylmän pesuveden voimin sain itseni hereille. Vauva nukahtaa vasta kolmen-neljän aikaan ja nyt tääl varaudun jo samanlaiseen rupeamaan. Tosin ravintoa vauva saa nyt jo reippaasti, edellisyöt ehkä sen vajavaisuutta. Päivä muuten menny kivasti.
Kätilö kävi heti aamusta puol kympiltä, just ku oltiin saatu itsemme sängystä ylös. Hampaat pesemättä, kurniva vatsa sai odottaa kun tutkittiin vauvaa ja kaikki näyttää olevan hyvin. Paino nyt 3130g.
Syötiin aamupalaa ja kummasti sitä pystyy tekeen kaikki toimet yhdel kädellä samalla vauvan ollessa rinnalla. Pojat lähti pomppukerhoon ja Lino oli mielissään kun isi meni sen kaa eikä äiti ja tätä hetken ihmettelikin innoissaan.
Me saatiin vauvan kaa nukuttua tunnin verran. Pojat oli käyny ambulitalleillakin ja kaikki ambulit on kuulemma mersuja. Mitäs me sitten, niin pappa kävi. Saatiin ruukkukukka, hieno ja pullo luomuviiniä, jota ehkä kesällä viimeistään pääsee nautiskelemaan.
Mentiin koko porukka päikkäreille kakkukahvejen ja leikkimisten jälkeen. Kun herättiin tuli naapurit tuomaan meille rotinoita ja ne koostu ahlmanin tuotteista, nam.
Isi lähti paloasemalle kurssille ja me saatiin apuvoimia mummelista, pepestä ja mummista. Mummi vei pian Linon potkukelkkaileen ulos ja kun puin Linoa mulla napsahti vatsassa jotain ja jouduin keskeyttään ja oleen vaan paikallani.
Syötiin mummelin tekemää pitsaa ja hedelmäsalaattia ja tuliaisiks saimme myös aloeveraa, erittäin hyödyllistä :)
Teenä oli haudutettua kamomillaa ja vanilijaa, tosta tullu mun niin lempparisekotus, 2 kamomillapussia ja yks perus mustatee vanilija, voi miten pehmeää.
Hetkeks jäin kahdestaa vauvan kans katselemaan ikkunasta kun mummi ja Lino rakensivat lumiukkoja. Meillä on nyt käytössä vaavi-sänky, Linollakin oli aikanaan. Pyörillä liikuteltava pikkunen sairaalasänky, kätevä, mut tosin tää vauva ei viel oo malttanu nukkua yksin ja onkin 24h sylivauvana, mikäs sen parempaa.
Ilta tuntu pitkältä isiä odotellessa vaik hommaa olikin, isoja ja pikkusisa kakkapyllyjä, tiskejä, pyykkiä ja tietty leikkimistä Linon kanssa vauva sylkyssä. Lino teki meille ruokaa tippukeittiössä ja opetin kuinka teesihtiä käytetään vaikkei teepuruja tippukeittiössä oikeesti ookkaan. Mahtava mielikuvitus lapsilla, hienosti kokkailee kaikkee ruokaa siel vaatimattomilla välineillään ja jäätelöautoesittestä leikatuilla jäätelön kuvilla, niistä saa muuten keitettynä hyvää jätskisoppaa.
Kaikkee huolta myös päivään mahtunut, niistä ei sen enempää, vauvalla jokatapaukses asiat hyvin.
Naurut sain loistavat. Iltapalan jälkeen esa katseli lino sylissään kannettavasta jotain formulauutisia ja yhtäkkiä esan housut oli märät kuin olis ite kussu housuunsa. Lino totes että 'minä unohdin mennä potalle' :) Pikku säpinää sai aikaseks ja mä vaan nauroin vauva sylissäni seuraten tästä johdanneita poikien tekemisiä.
Samoihin aikoihin tajusin että en pystynyt enään käveleen, siis kipu on niin mieletön alavatsass että askeltakaan en saa otettua ilman käsivoimien käyttöä esim pöydästä tukien. Jalat ei yksinkertaisesti mee toisensa jälkeen tai se painon siirto toiselta toiselle ei vaan onnistu. Ihan kyyryssä pystyn pienenpieniä ottaan mut valtavan kivun kera.
Otin puhelua synnärille ja ne vaan neuvo särkylääkkeitä, joo no otin toki muutaman mut ei se sitä vaivaa ja ongelmaa poista kun sitä kuitenkin saa ihmetellä mistä moinen. Esa sai olla mun ja vauvan apuna että päästiin yöpuulle asti, nyt en edes tiedä miten pystyn siirtään vauvaa puolelta toiselle ja liikkuun tästä kun jo pelkkä makaaminen sattuu. Toivottavasti ei olis ny mikään paha revähdys. Kipu alkoi siis Linoa silloin pukiessa, mutta pahensiko se naurokohtaus mun olemattomien vatsalihasten tilanteen näin pahaksi.
Nyt nukahdan, toivottavasti huomenna kaikki taas hyvin kaiken osalta! Voi näitä ristiriitaisia tuntemuksia. Oon vaan niin tajuttoman onnellinen näistä kahdesta pojasta ja kärsivällisestä miehestä. Karvapallot saapuivat tänään myös kotiin ja vauva oli ok kummallekkin pienen nuuhkimisen jälkeen. Me tääl pikkusen kans tv-huonees nukutaan ja käytiin Lino nukuttaan porukalla meidän isoon sänkyyn, missä pääsee isin kainaloon.
Kaunis ja onnellinen hetki oli kun mentiin porukalla päikkäreille ja Lino laitto äitin nukkuun ja halus ihastella iskän kans vauvaa. Esa silitteli Linon päätä ja Lino heidän keskellä olevan vauvan päätä ja mä ihastelin näkyä tyynyltäni. Jahka Lino nukahti, siirryimme vauvan kans taas sohvalle nukkuun, Lino kun potkii unissaan. Mutta tuo kaunis hetki jää sydämeeni ikuisiksi ajoiksi onnen täyttymyksenä kaikkine hymyineen ja katseineen.
Nyt meinaan nukahtaa, pikkunen vaan tankkaa ja tankkaa.
En malta odottaa mitä huominen tuo tullessaan!
S
